Ikä tuo lisää viisautta...

...sillä Jeppe täytti sunnuntaina kaksi vuotta ja eilen iltalenkillä se oli niiiiin fiksu, kuuliainen ja ihan ihmisen paras kaveri! Tai sitten joku on vaihtanut meille toisen samannäköisen parsonin (todennäköisempi vaihtoehto). Oma osansa saattoi olla sillä, että aamulenkillä se oli ollut aikamoinen riiviö ja Teemu oli joutunut muistuttamaan sen mieliin taas hieman pelisääntöjä.

Tässä kuitenkin meidän upean kaksivuotiaan kakku (huomatkaa luukakkonen Cesar-kakun päällä):

Juhannus meni mukavasti Oulussa perinteisissä merkeissä eli Jeppe karkasi taas (oltiin ehditty olla siellä about pari tuntia). Se oli narussa pihalla ja onnistui keplottelemaan itsensä karkuteille. Onneksi eräs pariskunta oli päätellyt, että pyörätiellä pitkän narun kanssa juokseva pikkukoira ulkoiluttaa nyt ihan itse itseään, ja oli viettänyt rattoisan hetken yrittäen saada sitä kiinni ja siinä vihdoin onnistuen. Helpottava "onko teillä tällainen valkoinen pieni koira" -puhelu tuli siis jo viiden minuutin etsintöjen jälkeen. Tästä meinaa tosiaan tulla perinne, sillä Jeppe on tainnut karata melkein kaikilla Oulun vierailuilla... Tosin löytöeläinkotiin on jouduttu soittamaan vain kerran, onneksi (kun Jeppe karkasi ekan kerran ilman pantaa).

Viime torstain agility oli ihan hanurista, Jeppe oli ihan sekaisin ja jouduin viemään sen takaisin autoon ilman yhdenkään esteen suorittamista kolme kertaa. Miksikö? No, paha mennä sanomaan, mutta ainakin paikalla oli uusia uroskoiria ja ihania narttukoiria. Siinäpä Jepelle syytä kylliksi (kun mukaan lasketaan sen maanantainen episodi Max-uroksen kanssa - Jepellä petti hermo kun Max juoksi SEN pussiin, ja Jeppe paineli perään pienellä rähinällä; onneksi meteliä oli pelissä enemmän kuin hampaita). Tein sille selväksi, että sekopäät ei treenaa, ja kyllähän se sitten rauhoittuikin. Käytiin kävelyllä kaikkien koirakkojen kanssa ja muiden lähdettyä otettiin pari kontaktiestettä - ja hienosti meni. Me voidaan siis treenata ja osallistua ehkä joskus kisoihinkin, jos paikalla ei ole muita koiria tai ihania uusia ihmisiä - jippii!  

Maanantain agitreeneihin en siis ottanut Jeppeä lainkaan mukaan, ja hyvä niin, sillä kentällä oli ilmeisesti ollut joku vielä hieman kiimainen narttu, joten Jeppehän olisi seonnut taas. Tänään meillä on agitreeneissä ihan ulkopuolinen kouluttaja, jännittävää. Olen jo henkisesti valmistunut siihen, että mä saan keskittyä videokuvaukseen (jos Jeppe on yhtä tohelo kuin viimeksi). Mutta koiran kanssa sinne mennään, ja toivottavasti päästään myös treenaamaan!

Kannon nokassa

Ollaan viety temppukoulutusta myös metsään, ja Jeppe tykkää kuin hullu puurosta. Nenä ajautuu aina hetkittäin pupun perään, mutta pääosin Jeppe innostuu mukavasti hyppelemään kannon nokkaan tai puiden ylitse. Kotioloissa tempputreeni näyttää muun muassa tältä:

Agilityssä Jeppe käy välillä taas tosi kuumana. Ohjaajan pitäisi muistaa viheltää aina välillä peli poikki ja antaa koiran rauhoittua, mutta ohjaaja taitaa olla vielä luupäisempi kuin koiransa... Positiivista kuitenin on, että Jeppe ei karkaile radalta, vaan karkaamiset tapahtuvat aina esteille - ollaan siis ehdottomasti edistytty, vaikka se ei aina siltä näyttäisikään ;-)

Maanantain treeneissä mukana oli upeita tulevaisuuden lupauksia, joilla näyttää olevan tiettyjä samankaltaisuuksia: aika monen nimi oli Otto ;-) Tsekkaa uudet kuvat kuvagalleriasta.

Huomenna taas agitreeneihin ja perjantaina juhannuksen viettoon Ouluun terassirempan merkeissä.

Temppuilua

Jepen ollessa kyseessä temppuilu saa yleensä jokseenkin negatiivisen vivahteen, mutta tällä kertaa ollaan temppuiltu ihan tarkoituksella, tavoitteena hauskanpito ja oppiminen. Lueskelin Koirakerhon agilitykansion materiaaleja, ja siellä oli muutama artikkeli muutaman agilityn maailmanmestaruudenkin voittaneesta Silvia Trkmanista. Hän opettaa koiriaan pääosin erilaisten temppujen avulla ja on agiradalla todella nopea. 

Nyt ollaan sitten tutustuttu Silvian temppuoppeihin ja treenailtu muutamaa juttua. Mitään ei ole vielä "valmiina", mutta pienen kehittelyn jälkeen Jeppe on päässyt jyvälle ihan mukavasti ja innostuu ihan kivasti aina kun alamme treenailla temppuja. Tavoitteena on opettaa Jepelle napakampi asento sivulla oloon ja sitä kautta innokasta ja tiivistä seuraamista. Lisäksi kokeillaan Silvian oppeja esteen kiertämisen eri tapoihin ja pyritään saamaan hieman lisää järkeä ohjaamiseen sitä kautta. Voipi olla kaukaa haettua, mutta ainakin meillä on kivaa yhdessä tässä samalla.

Näiden silmien takana asustaa kuulkaas (giganttisen nenän ohjaaman vaiston lisäksi) aimo annos älliä, joka pitää vain valjastaa hyötykäyttöön!

Putkeen menee!

Tänään oltiin taas agilitytreeneissä. Jeppe oli ihan mahtavasti mukana touhuissa, vaikka keksikin taas radalle omia estejärjestyksiä aina tilaisuuden tullen. Näköjään ryhtiliike on auttanut, meillä oli oikeasti kivat treenit kun ei tarvinnut jännittää koko ajan koiran karkaamista jonnekin muualle. Houkutuksia kyllä riitti, sillä raviradan tuntumassa on paljon pesiviä lintuja, joiden perään Jeppe katseli haikeasti lämppärilenkillä.

Lucan kanssa ei päästy treenaamaan (hyvän mielen keppejä lukuunottamatta), sillä se ontui taas takajalkaa pötköteltyään hetken autossa lämmittelylenkin jälkeen. Lucalla olisi ollut kyllä kova into radalle, mutta eihän kipeätä koiraa voi hyppäyttää. Luca oli nimittäin tsekannut radan jo auton ikkunasta ja parkkeerasi itsepintaisesti ekana esteen olleen renkaan eteen, kun yritin houkutella sitä kepeille.

Kamera oli mukana treeneissä, mutta en ehtinyt kuvaamaan itse. Olisi pitänyt olla kepo matkassa... Alla on Teemun ottamia kuvia lähimetsästä.

Luca himmailee

Jeppe topakkana, Luca paimentaa

Luca ja Jeppe ruokarivissä viimeisenä yhteisenä iltana

Yks plus yks

Pari viikkoa on vierähtänyt kahden koiran kanssa, kun Luca on meillä lomahoidossa. Hassua, mutta viihtymisen ja seuran kannalta yks plus yks on paljon enemmän kuin kaks, kun taas hoidon ja vaivannäön suhteen toinen koira menee siinä missä ensimmäinenkin. Ainoa isompi vaiva on tarkempi suihkuttelu sadepäivän ulkoilun jälkeen, mutta sekin on ollut ihan hyvä juttu Jepen kannalta. Jeppe nimittäin inhoaa suihkua, mutta on innostunut asiasta paljon enemmän, kun on nähnyt Lucan saavan nakkia suihkussa. Pari kertaa Jeppe on jopa juossut kylpyhuoneen perälle odottamaan omaa suihkuvuoroansa!

Viime torstaina käytiin tämän kesän ekoissa "oikeissa" agilitytreeneissä raviradan maastoissa ja ennakko-odotuksista huolimatta kaikki meni hurjan hienosti. Jeppe pysyi radalla, vaikkakin suoritteli esteitä ihan omaan tahtiinsa. Luca nautti silmin nähden hommasta ja onkin kyllä ihan kisavalmis koira.

Toinen ääni olikin sitten kellossa eilen harrastajaryhmän treeneissä. Kylkimyyry-Jeppe oli saanut jonkin järisyttävän hajun nenäpoimuihinsa jo kotimaastoissa lenkillä ennen agilityyn lähtöä, joten en uskaltanut päästää sitä vapaaksi treeneissä lainkaan. Treenailtiin sitten puomia, A-estettä ja keppikujaa. Lucalla puolestaan olisi ollut kovastikin menohaluja esteille, mutta valitettavasti se alkoi ontua lauantaina pitkän lenkin ja pihalla pörisemisen jälkeen, joten päästin sen ainoastaan puomille. Ontuminen kyllä lakkasi jo eilen ja koira tuntuisi olevan ihan ok, mutta en aio ottaa mitään riskejä. Ulkoillessakin yritän rauhoitella koiraa juoksemasta itseään kipeäksi, mutta se ei olekaan ihan helppoa kun se nauttii touhusta niin paljon...

Ollaan taas otettu Jepen kanssa Jan Fennellin johtajuusopit kertaukseen, sillä "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja jos jompikumpi koirista pöljäilee, toinen lähtee kyllä hanakasti mukaan. Ajoituksen suhteen ollaan kyllä myöhässä, ryhtiliike olisi pitänyt tehdä jo toukokuussa kun ei käyty välillä harrastamassa agilityssä (asiaan liittyy ulkoilun rajoittaminen tarvittaessa). Joka tapauksessa Jeppe saa huomiota aamulla/erossa olon jälkeen vasta kun se todella rauhoittuu ja rentoutuu, ja koira on asiasta ihan ihmeissään. Luca saa toki ihan saman käsittelyn, mutta sille säännöt ja johtajuus ovat niin itsestäänselviä juttuja, että se ei tästä touhusta hätkähdä. Nyt pitäisi vain saada tolkutettua omaan päähän, että tämä ei ole oikeastaan mikään ryhtiliike, vaan pysyvä toimintamalli. Koirahan kyllä osais nää jutut, jos me ihmiset vaan muistettais toimia johdonmukaisesti...

Jeppe sai Hyrylästä fanipostia agilityyn liittyen, ja molemmat koirat pääsivät poseeraamaan lahjan kanssa:

Jeppe the Agility Dog

Luca the Agility Dog

Jeppe and Luca are enjoying their time together. We had our first outdoors agility training for this summer last Thursday and everything went very well; Jeppe did not run away as I feared and Luca on the other hand is such a skilled agility dog that it' a true pleasure to train with him. Yesterday was a totally different story; Luca had a sore leg on Saturday so I did not train any jumps or speedy things at all with him. Jeppe was again overwhelmed by his gigantic nose and some enormously interesting smells, so he was not allowed running free on the course at all.

We've been following Jan Fennell's Amichien Bonding ideas more carefully again and are gaining some results in Jeppe's behavior: he's more alert and eager to function with us instead of following his nose wherever it is leading him (usually into trouble). We human beings are actually having more difficulties in realising that this is more of a way of life with our dog than just one way of training him out of his bad habits. The dog does understand the ideas much easier, although Jeppe does not "lower" his status from the group leader's stand without a fight (non-violent but persistant resistance).

Nonetheless, our gorgeous agility dog Jeppe got some agility fan mail from Southern Finland as you can see in the photoes above ;-)