27.8.2010

Liitelyä ja naisvieraita

Viime viikolla treenailtiin Henkan johdolla, taas tuli paljon uutta oppia ja opeteltavaa. Tältä se näytti kun eteen lähettäminen ei oikein sujunut, ja oli mukana muutama muukin kiemura. Ja Jeppe tietty kommentoi touhua aika äänekkäästi koko ajan ;-)




Tällä viikolla Ansku oli tehnyt vauhdikkaan radan, jossa teemana olivat kontaktit. Jeppe suoriutui niistä yllättävän hyvin, tosin meillä oli vielä namit targeteilla ja keinulla & puomilla alastulolla hidastamassa koiraa. Kokeiltiin ottaa myös verkkokepit mukaan radalle, mutta Jeppe kuumui niillä edelleenkin niin, että treenailemme niitä edelleen erikseen. Tällaista meno oli parhaimmillaan (ja Jeppe spiikkaa samalla):




Nyt Jepellä on suorastaan koiranpäivät, sillä se sai viikonlopuksi tyttöseuraa; snautseri Källi tuli meille hoitoon oman kotiväkensä reissun ajaksi. Jeppe on toki haistanut Källin agilitytreeneissä, mutta nyt koirat pääsivät leikkimään pihalle, ja rallia piisasi. Tätä kirjoittaessa koirat vetävät lonkkaa ja Källi on kotiutunut tosi hienosti sille aiemmin vieraaseen paikkaan. Katsotaan sitten viikonlopun jälkeen, oliko tämä hoidokki yhtä helppo kuin miltä nyt näyttää ;-)

Källi lentää

Jeppe lentää

Källi-kaunotar

15.8.2010

Ja taas Oulankajoella

Olimme lauantaina melomassa kolmen sukupolven voimin Oulangalla mahtavan lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Melontareitti oli sama kuin edellisviikonloppuna, mutta vettä oli reilusti enemmän, joten Kiutakönkäältä Nurmisaarenniemeen meni vain tunti ja siitä kanottien nostopaikalle vain vartti. Joella oli paljon muitakin melojia, joista suurin osa oli melomassa Jäkälämutkaan asti. Meille lyhyempi reitti oli kuitenkin ihan sopiva, sillä nuorin osallistuja Saana 1 v eli olisi varmaan jaksanut iloisesti koko reittiä. Ja olihan mukavaa, sää oli mitä mahtavin ja maisemat upeat! Suosittelen lämpimästi kaikille Kuusamossa asuville ja vieraileville! Alla muutama otos koirista joella, lisää kuvagalleriassa.

Laivakoirat Luca ja Jeppe

Makkara tuoksuu

Tapporavistus

Kimppuun!

Muutenkin meillä on ollut ihan mainio viikko, vaikka olen itse ollut karmeassa flunssassa torstaista lähtien. Meillä oli vieraita tälläkin viikolla: Valtteri, Tea ja Tero. Jeppe pääsi kalalle Kitkalle Teemun, Tean ja Teron kanssa. Taas olivat kuulemma suomut lennelleet kalastuskoiran tainnuttaessa vähempiarvoista kalansaalista.

Torstaina oli myös Henkan vetämät agilitytreenit, joihin lähdin pitkällisen pohdinnan jälkeen flunssasta huolimatta. Ja onneksi menin, sillä treenit sujuivat paremmin kuin koskaan! Alku oli tosin vähintäänkin epäilyttävä, kun Jeppe vain nuuskutteli tyttökoirien hajuja eikä piitannut minusta vähääkään. Vetäisin kuitenkin taas ässän hihasta eli AgilityLelun taskusta, ja koira osoitti jo jonkinlaista kiinnostusta esteiden suuntaan. Se varasteli startissa, joten jouduimme hinkkaamaan lähtöä jonkin aikaa, mutta sitten pääsimme oikeasti radalle ja Jeppe kulki mukana vauhdikkaasti ja innolla! Se vetää mutkat todella tiukasti ja seuraa ohjausta hienosti, kunhan vain itse osaisin ohjata selkeästi ja tarkasti. Jälkikäteen ajatellen se taisi myös komentaa minua aiempaa vähemmän (starttia lukuunottamatta), ja eka kertaa se luovutti lelun omaehtoisesti odottaen selvästi uudelleen radalle pääsyä. Harmi kyllä kepo ei päässyt mukaan kuvaamaan, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla saadaan myös todistusaineistoa edistymisestä.

No, on meillä vielä paljon opittavaakin. Lähettäminen takaa kiertoihin ei vielä onnistu alkuunkaan, mutta nyt pitää vielä itse yrittää juosta mukana ja kertoa koiralle tarkasti ja lähellä, mihin ollaan menossa. Pujottelu meillä on myös ihan kesken kun olemme treenanneet sitä verkkokepeillä, mutta siihen pitää vain keskittyä jatkossa erikseen. Kontakteissa jouduimme palaamaan hihnassa treenaamiseen, sillä lelun mukaanoton jälkeen koira ryykää kaikki alastulot vauhdilla, mukaanlukien keinun - nakit eivät kiinnosta pätkääkään. Mutta ollaan silti edistytty valtavasti viime talvesta, kuten kanssatreenaajat muistivat kannustavasti kertoa. Kiitos vielä Henkalle ja muille treenaajille - oli hieno nähdä muiden taitavia suorituksia, ja kaikki koirakot ovat selvästi kehittyneet!

8.8.2010

Oulankajoella

Oltiin eilen nautiskelemassa Oulangan upeista maisemista kanootilla meloskellen. Jeppekin karkasi "vain" kerran, tosin sitäkin pelottavammin. Oltiin juuri odottamassa kanoottien noutoa pienen hiekkatien varrella, järjesteltiin tavaroita ja hässäkkää piisasi. Yhtäkkiä huomasin, ettei koiraa näkynyt missään; olin mielestäni laittanut sen hihnasta kiinni vyölenkkiin, mutta ilmeisesti remmin kanssa oli tullut huti. Onneksi aika pian tuli puhelu; Jeppe oli juossut ihan toisen melontaporukan auton perässä ja edellä pitkän matkaa meidän rantautumispaikasta tietä pitkin, kunnes olivat saaneet koiran kiinni. Vilpitön kiitos vielä näille tuntemattomaksi jääneille koiran pelastajille ja onneksi meidän kuski Jarno sattui vielä hurauttamaan autolla heidän kohdallensa puhelun aikaan, jotta Jeppe saatiin oikeaan kyytiin. Ja taas uhkailin tehdä koirasta rukkaset, mutta jääkööt vielä tekemättä.

Muuten päivä joella oli oikein ihana, sää oli hieman pilvinen ja muutama pisarakin tipahti taivaalta, mutta keli kaiken kaikkiaan sopivan lämmin. Luca ja Jeppe nauttivat olostaan silminnähden. Jeppe oli toki jatkuvasti hihnassa, sillä vesilinnut ja porot houkuttivat sitä ihan valtavasti. Parissa joen mutkassa se ehti silti hypätä veteen linnun haistaessaan kun keskityin perän pitämiseen, mutta sen saalisretki päättyi lyhyeen kun hinasin sen takaisin paattiin. Luca ei piitannut muista eläimistä, köllötteli vain tyytyväisenä kanootin pohjalla ja tarkkaili välillä ihmisten hölmöilyjä.

Jeppe ja Anu

Päästä mut, siellä on PORO!

Koskeloooo, mä tuun kohta!

Tuleeks se mamma jo kohta tuolta vastarannalta?

Taistelua unta vastaan

7.8.2010

Yhdessä maaliin!

Kesäkauden 2010 ekat (epäviralliset) agilitykilpailut kisattiin keskiviikkona 4.8. ja pääsimme Jepen kanssa yhtä matkaa maaliin asti! (Toisin kuin viime vuonna, kun Jeppe karkasi radalta omille tutkimusmatkoilleen.) Hyväksyttyä tulosta emme kuitenkaan saaneet, sillä Jeppe noudatti ihan omaa estejärjestystä ratatuomarin laatiman mukavan radan sijasta. No, siitä viis, pääasia että meillä oli hauskaa ja mentiin suurin piirtein samaan suuntaan! Ja bonuksena huomasin, että olimme kisan nopein koirakko (vaikka aikaa ei enää virallisesti mitatakaan hylkäämisen jälkeen, mutta pidimme silti kellot käynnissä). Nopea aika syntyi siitäkin huolimatta, että Jeppe kävi pariin otteeseen putkessa ihan itsekseen ja hyppäsi ainakin yhden esteen kertaalleen väärästä suunnasta ennen oikeaa suoritustapaa. Kuvia tai videota omasta tai muiden suorituksista ei valitettavasti saatu, kun kepo ei ollut matkassa kuvaamassa ja itse olin hommissa tulospalvelussa.

Eilen oli melkein yhtä jännittävä päivä, kun kävimme silmä- ja polvitarkastuksissa. Jeppe sai terveen paperit molemmista, polvet 0/0. Silmätutkimuksessa todettiin molemmissa iiriksissä säikeitä (PPM), mutta se ei kuulemma ole vaarallista. Linssiluksaation varaltahan silmät lähtökohtaisesti tutkitaan (jos olen ymmärtänyt asian oikein), eikä siitä ollut merkkejä. Kaksi Jepen sisarusta ja Jepen isäpappa on tutkittu geenitestillä ja todettu terveiksi.

Tänään lähdetään lillimään Oulankajoelle koko päiväksi maailman parhaassa seurassa, eli Erja ja Luca tulevat kanoottiin kavereiksi. Lucalla on ollut taas tassuongelmia, se satutti (nyrjäytti) tassunsa tuossa jokin aika sitten ja on ontunut aika pahasti, mutta tuntuu nyt olevan paranemaan päin. Molemmat koirat ovat oikein mallikelpoisia laivakoiria ja sääennuste on oikein mukava (rapiat parikymmentä astetta ja poutaa), joten luvassa on hieno päivä. Otan Teemun vedenkestävän kameran mukaan (en sitä hienoa järkkäriä), joten luvassa on laadullisesti heikkoja mutta toivottavasti hauskoja tilanneotoksia.

Tässä vielä jo aiemminkin julkaistu kuva meidän agilitykoirasta (ennen nurmikon uudelleenkylvöä):