Agility-Cupin ykköset!

Okei, pieni tarkennus ettei kuulosta liian mahtipontiselta: kyseessä oli Koillismaan Koirakerhon kesän 2010 epävirallisen agility-cupin mölliluokan minikoirien mestaruus, jonka jaoimme tasapistein kahden muun koirakon kanssa. Meidän pisteemme koostuivat edellisen osakilpailun tuloksesta, joka oli tämän kolmen kisan cupin ainoa hyväksytty suorituksemme. Mutta tulipa pokaali mulle kirjahyllyyn laitettavaksi, ja Jepelle puruluita palkinnoksi. Tässäpä kuva onnellisista voittajista illan hämärtyessä (vasemmalta oikealle: Linda ja Veeruska, Sari ja Jeppe sekä Anne-Mari ja Nyytti; viimeksi mainittu puuttuu kuvasta):

Ja alla on meidän viimeisen osakilpailun möllirata, hyllyhän sieltä kopsahti kun Jeppe säntäsi innoissaan väärälle esteelle (jonne ohjaaja sen kyllä tosipuheissa epähuomiossa ohjasikin). Lisäksi koira karkasi radan loppuosalla putkeen hypyn sijaan (minkä ennustinkin ennalta, sillä tuollainen asetelma on Jepelle aivan liian houkuttava ;-)

Kisaavien rata meni vielä enemmän plörinäksi (vaikka Mari oli vissiin suunnitellut sen ihan Jeppeä varten, putkeen mentiin ainakin kuudesti ;-). Meidän kisarata ja kaikkien muiden osallitujien suoritukset löytyvät Youtubesta www.youtube.com/sariruka.

Ja ohjaaja-pösilö unohti ottaa Jepelle palkan taskuun, joten koira ei tullutkaan enää luokse, kun palkkaa ei tullut heti suorituksen jälkeen. Aiheutettiin noloa viivettä kisassa kun yritin saada koiraa kiinni käyttämällä sitä putkessa pari kertaa, tuloksetta. Onneksi sillä iski äkillinen ihmisrakkaus (ei todellakaan minua kohtaan) ja se meni pussailemaan yleisöä, joten muut saivat sen sitten onneksi kiinni. Eli motivaatioon ja palkkaukseen saadaan taas pistää lisää eforttia!

Jee me opitaan!

Torstaina oltiin taas agilitytreeneissä. Leenalla oli onneksi mukana ratapiirustuksia, sillä lähdin kotoa niin vauhdilla, etten muistanut ottaa mitään paperimatskuja mukaan. Leenan rata näytti helpolta, sillä ohjauksen kannalta se vaati periaatteessa vain yhden valssin (Jepen ja mun rataversiossa ei edes sitä, kun teimme tavallisen pujottelun sijaan verkkopujottelun "radan ulkopuolella"). No, helppous oli petollista, sillä kaikki ohjaajat tekivät saman virheen ekan putken jälkeen: radan kääntyessä oikealle ohjaajan linja kääntyi liian aikaisin koiraan nähden, ja koira ohitti ekan hypyn.

Meidän tekemisessä oli nyt eka kertaa havaittavissa ihan selvästi uusi juttu: Jeppe kyseli minulta seuraavaa estettä sen sijaan että olisi valinnut sen ihan itse (yleensähän Jepen valinta osuu sitten putkeen, ylläripylläri ;-) Toivoa siis on! Pöytä tuotti vielä haasteita kun siihen tultiin putkelta täyttä vauhtia, mutta siinäkin onnistuttiin ainakin kertaalleen. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut yrittää juosta sinne suoremmalla linjalla, niin olisin päässyt pysäyttämään koiran aiemmin.

Tässäpä meidän paras rata:

Rukalla on nyt huikaisevan kaunis aamu. Yöllä oli ollut pakkasta eka kertaa - talvi tulee! Käytiin jo aamulenkillä kertaalleen, mutta taidetaan lähteä kohta uudelleen ulos nauttimaan ruskasta ja auringonpaisteesta. Viikonlopun ohjelmassa olisi pujottelukeppien maalausta (pystytän vielä loppusyksyksi verkkopujottelun omalle pihalle), mätsärien valmistelua ja illalla sadonkorjuujuhlat kavereiden luona!

Kisaturistina Oulussa

Lauantaina olin katsomassa virallisia agilitykisoja ihka ensimmäistä kertaa. Lähdin siis mukaan ihan kisaturistina, kepona ja kuvaajana, sillä Jeppe ei todellakaan ole vielä kisavalmis (ohjaajasta puhumattakaan). Sää suosi kisoja ja menestystäkin tuli, sillä Ansku ja Nyytti saivat 1-luokassa ensimmäisen nollatuloksensa A-radalla (sij. 5) ja sijoittuivat hienosti kolmanneksi B-radalla (15 vp). Sanna ja Ketku tekivät hyvän A-radan (10 vp) mutta saivat hyllyn B-radalta. Tässäpä molempien kisaradat videoituna:

Ketkun metkuja A-radan keinulla
(koira siis hyppää keinulta alas ennenaikaisesti):

Päivän hauskin kuva: "Mamma, mä en mahdu!"

Päivän "Kaunein karva":

Päivän "Pelottavin otus"

(oikeasti hauska ja vauhdikas espanjanvesikoira ;-)

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Kisoja oli mukava seurata ilman omia suorituspaineita, vaikka vähäsen jännittikin tyttöjen ja koirien puolesta. Kisareissu oli mukava, seura oli mitä mainiointa ja samalla tarkistimme OKK:n meille tarjoamat matot treenihallin lattian pehmentämiseksi. Valitettavasti mattoa oli jäljellä vain yksi vajaa, ulkona säilytetty rulla, joten emme ottaneet sitä vielä mukaan vaan pohdimme muita ratkaisuja.

Agilityn kannalta mieleenpainuvin muisto jäi itse asiassa kisaradan ulkopuolelta, kun näin erään bordercollien treenaavan keppejä (oletettavasti 3. luokan koira ainakin suorituksesta päätellen): Ohjaaja lähetti koiransa kepeille varmaan 20 metrin päästä, ja koira haki sisäänmenon upeasti sekä teki kepit uskomattomalla vauhdilla. Ja taas bortsukuume nosti päätään - olisihan se varmasti ihan metkaa treenata sellaisen koiran kanssa, joka oikeasti kuuntelisi ja pyrkisi tekemään parhaansa, eikä vain ryykäisi holtittomasti esteeltä toiselle ;-) Pitänee joskus tehdä myös sellainen kisareissu, jossa pääsee seuraamaan 3. luokan koirakoita (nyt lähdimme parin ensimmäisen 2. luokan koirakon jälkeen, sillä kotimatka oli kuitenkin pitkä).

Seuraavalla kisareissulla yritän saada myös Jepen mahtumaan mukaan (nyt ajatus koiran mukaan ottamisesta heräsi vähän liian myöhään). Jepelle tekee varmasti ihan hyvää haistella ensin kisojen ilmapiiriä (ja kaikkia outoja hajuja), ennen kuin startataan varsinaisesti kisaan. Ja oikeastihan meidän eka startti on vielä valovuosien päässä, sillä keppien ja kontaktien opettelu on vielä kovin kesken. Käyn huomenna hakemassa kotiin agilitykentällä säilyttämäni verkkokeppien verkot sekä Pölkyltä sen verran pyöreää rimaa, että saan verkkokepit pystyyn takapihalle. Tänään päällystin vanhan kovapuisen varastohyllylevyn kumimatolla ja treenaan sillä puomin/A:n alastuloa Jepen kanssa sisällä ja pihalla. Pyrkimyksenä on saada se pysähtymään targetille ja sen jälkeen häivyttää target pienentämällä sitä pikku hiljaa. Hyppyesteillä treenit keskittyvät koiran irtoamisharjoituksiin, joissa tarvitaan tosin useimmiten avustaja kontrolloimaan koiran palkan saamista targetilla, ellen sitten treenaa ihan suoria hyppysarjoja.

Treenailtiin jo tänään sisällä puomin/A:n alastuloa siten, että levy oli ihan tasaisena matolla ja pysäytin Jepen palkaten targetille Stop-komennolla, ja Teemu vapautti sen luokseen Tule-komennolla. Yksin treenaaminen ei oikein onnistu, jos haluan opettaa Jepelle myös jonkin vapautuskomennon; muutoin se ryykää targetilta eteenpäin heti namin syötyään. Toki voisin kokeilla toista targetia kauempana vapautuskomennon kohteena ja olla itse koiran vierellä "puomin" päässä, hmmm... Lisäksi levyn pinnoitetta pitää varmaan vaihtaa, sillä käyttämäni kumimatto on näköjään kosteana liukas, joten sillä ei voi treenata ulkona.

Kamu-koirakaveri on meillä iltapäivähoidossa, edelleen selvästikin toipilaana. Kamun kuumetta pidetään kursissa lääkityksellä ja edelleen Tea ja Eki odottavat eläinlääkäriltä tarkempaa tietoa Kamulta löydetystä bakteerista. Kunhan pöpöstä päästään selville, koira saadaan toivottavasti lääkittyä terveeksi asti. Tällä hetkellä uni näyttäisi olevan paras lääke ;-(

Treeniä ja edistymistä

Jepen ja minun sunnuntai oli täynnä agilityä, kouluttajana haukiputaalainen Jari Tienhaara. Meidän ryhmämme treeniaika oli puolen päivän jälkeen, mutta menimme kentälle heti aamusta imemään viisautta aiemman ryhmän touhuista. Videoin samalla kaikki koirakot; jäimme paikalle vielä oman ryhmän jälkeenkin seuraamaan kisaavien/kisavalmiiden treenejä ja kuvaamaan heidätkin. Videot Youtubessa.

Jarin "teesit" lyhykäisyydessään:

• 
  
  Motivointi on kaiken A ja O. Vaihtele motivaation lähdettä (nami, lelu), anna 2 palkkaa samalla radalla (esim. nami matkalla ja lelu lopussa). Pidä nami tai lelu kädessä koiran näkyvissä; kiinnitä tällä tavalla koira käteesi. Älä piilota palkkaa liikkuessasi omaan lähtöpaikkaasi! Tavoitteena on saada koira kiinnostuneemmaksi ohjaajasta kuin mistään muusta radan lähistöllä.
• 
  
  Koira palkataan vain kun se tekee jotain oikein; älä ole ruokinta-automaatti!
• 
  
  Lähdössä käytä tarvittaessa makupalaa koiran suussa, mutta älä anna sille sitä (se ei ole vielä tehnyt varsinaisesti mitään).
• 
  
  Lähdössä muista aina tarkistaa, että koira on edullisessa linjassa seuraavia esteitä (etenemisen suuntaa) ajatellen.
• 
  
  Jos pysähdyt (tai sinulla on aikaa seisoskella) radalla, jotain on mennyt pieleen.
• 
  
  Koira seuraa ylävartalosi linjaa ja pyrkii aina kehosi etupuolelle ("koira seuraa napaasi").
• 
  
  Älä estä koiraa vaan pyri ohjaamaan se haluttuun paikkaan (vrt. putken blokkaaminen Jepen kaltaiselta putkihullulta koiralta voi kiinnittää koiran huomion putkeen eli saa aikaan sen, mitä juurikin yritettiin välttää).
• 
  
  Ylävartalosi näyttää koiralle linjan, liikkeesi näyttää etenemisen suunnan. Voit siis ohjata myös ns. päinvastaisessa asennossa esim. peruuttaen. Tämä on nopeampi tapa kuin kääntyä ympäri, jolloin koira hakee kaikki esteet ko. ympyrän ulkolinjalta.
• 
  
  Eteen lähettämisen opettaminen: ketjuta esteet "takaperin" targetin avulla; näytä koiralle targetin sijainti ja targetilla oleva palkka, ohjaa sen jälkeen koira targetille aina pidentyvillä etäisyyksillä. Samalla koiralle opetetaan uusi asia heti ohjauksen alussa; suorituksen loppuosa on aina tuttu.
• 
  
  Tiukan käännöksen opettaminen: sijoita makupala/lelu koiran nähden sen siivekkeen taakse, jonka ympäri koiran halutaan kääntyvän nopeasti. Lähetä koira hypylle; se saa palkata itse itsensä siivekkeen luona olevalla namilla/lelulla.

Jeppe oli pääosin ihan mukavasti mukana touhussa ja motivoitui hienosti sekä lihapullista että lelusta. Tosin lelun luovuttaminen oli välillä ongelmallista; vaihtokauppa lihapullaan toimi hetken verran, mutta lopulta jouduin komentamaan koiran luovuttamaan lelun. Eteen lähettäminen ei sujunut, vaikka sitä ollaan treenattu kotona. Kotipihalla on kuitenkin sen verran vähän tilaa, että olen lähettänyt Jepen enimmäkseen yhden tai kahden esteen taakse suoralla linjalla ja lyhyillä esteväleillä (hyppysarja). Nyt pitää siis alkaa treenata kaarevia linjoja ja pidempiä estevälejä. Ja minun oma liikkumiseni oli taas laahustamisen ja pyllistelyn yhdistelmä, mutta kivaa oli ja opittiin paljon uusia juttuja ja erilaista näkökulmaa ohjaamiseen. Tältä se näytti parhaimmillaan:

Jepellä oli vielä virtaa jäljellä ja se lähti "iltalennolle" eli sorsastamaan Teemun ja Antin kanssa. Jospa sieltä vihdoin tulisi saalistakin, jotta koira saisi palkkansa  lampien rannoilla rämpimisestä. Sehän lähtee toki joka kerta innolla metsälle Teemun kanssa, mutta jos saalista ei koskaan tule, se keksii sitten ihan omat metsästysretket aina tilaisuuden tullen ;-)

Tulos ja voitto!

Nyt se tapahtui - päästiin vihdoin hyväksytyllä tuloksella maaliin asti Jepen kanssa Koillismaan Koirakerhon epävirallisen Agility-Cupin 2. osakilpailussa 1.9.2010! Ja oltiin kertaheitolla mölli-minien ykkösiä, eikä tätä hienoa sijoitusta himmennä meidän mielestä yhtään se tosiseikka, että oltiin ainoita, jotka saivat hyväksytyn tuloksen ko. sarjassa. Lisäksi aina mieltä lämmittävä seikka (vaikka se ei tule yllätyksenä): Jeppe oli mölliradan nopein koira.

Tulokset Koillismaan Koirakerhon sivuilla >>

Yhteispeli sujui kuin tanssi (tai ainakin paljon paremmin kuin aiemmin), ja vaikka heti ekalla esteellä tipahti rima, me ei siitä lannistuttu! Jeppe seurasi ohjausta yllättävän tyynesti ja malttoi jopa pysähtyä pöydälle. Ja suoritti renkaan vauhdissa ihan oikein (mitä se ei todellakaan tehnyt kun osallistuttiin vielä menestyksen huumaamina kisaavien sarjaankin ;-) Pitkä matka on kuljettu viime kesän ekasta kisasta, jossa Jeppe karkasi radalta ympäröivään metsään omalle metsästysreissulle. Toivoa siis on, ja pääasia on, että meillä on mukavaa!



Kepo-Teemulle suurkiitos videoinnista ja valokuvaamisesta; lisää kuvia kuvagalleriassa. Alla upea koira ja ylpeä omistajansa sekä palkinnot; luu (joka on jo syöty) ja vinku (jota ei ole vielä syöty).