Taas on kulunut hetki edellisestä postauksesta. Kiirettä on pitänyt kaikenlaisissa harrasteissa. Poronraatojen etsintäkoulutuksen syksyn viimeinen osio oli tämän viikon alussa, ja Jeppe pääsi komeasti Kalevaan ja Koillissanomiin (viimeksi mainitussa oikein kansikuvapojaksi). Toimittajat olivat kirjoittaneet erittäin fiksut ja asiapitoiset jutut poronraatojen etsinnästä. Kirjoittelin tuttuun tapaan itsekin raportit Koillismaan Koirakerhon Facebookiin. Koulutus jatkuu sitten keväällä kun lumitilanne sallii maastoon lähtemisen.
Teemun vanhemmat Soile ja Pepe ovat meillä kyläilemässä, ja tänään käytiin Riisitunturilla kävelemässä Riisin Rääpäsy, rapiat 4 km. Sää oli mitä hienoin (ainakin jos edellispäiviin vertaa). Soile ja Teemu räpsivät komeita kuvia maisemista ja vähän ihmisistäkin. Valoa vain tuppaa olemaan aika vähän tähän aikaan vuodesta. Ja vinkkinä muille reitille aikoville: nyt pääsee vielä ilman lumikenkiä, mutta seuraavan lumisateen jälkeen ei kannata ihan jalkaisin yrittääkään huipulle, sen verran hyvin siellä oli jo lunta! Lisää kuvia kuvagalleriassa.
Agilityssa ollaan keskitytty lähinnä kontaktitreeneihin kotona, mutta kyllä jossain vaiheessa ehditään taas maneesillekin treenailemaan.
Fiilistellään hieman alkuviikon hienon poronraatojen etsintäkoulutuksen tunnelmissa: päästiin vihdoin (tiedossa olevilla raadoilla tehtyjen harjoitusten jälkeen) tositoimiin etsimään raatoja - ja meidän porukka löysi yhden ihan uuden raadon! Remu & Lotta olivat jäljillä (mutta kääntyivät takaisin), ja niin myös Jeppe, jonka tyhmyyksissäni käänsin pois jäljeltä noin 20-30 metriä ennen kuin olisimme löytäneet raadon, sillä edellämme oli jo yksi koirakko. Niinpä Marjaana ja Bim saivat kunnian toimia löytäjinä, hieno homma! Raportti löytyy Koillismaan Koirakerhon Facebook-muistiinpanoista.
Marjaana ja Bim raadolla
Raatoharjoittelua: raato oli hyvin peitelty, mutta niinpä vain Luna löysi jostain kauempaa koivenkappaleen! Nemo lipoo huuliaan osinkojen toivossa ja Mikaa naurattaa ;-)
Oli todella hienoa huomata, miten koirat ovat syttyneet raatojen etsintään. Pikkuhiljaa opin itsekin lukemaan Jepen ilmaisua. Tuon yllämainitun raadon vainuttuaan Jeppe terävöityi selvästi, mutta en ollut vielä varma, jäljestikö se vain jänistä vai oltiinko "oikealla asialla". Nytpä tiedän, miltä koira näyttää kun sillä on oikeasti "työhommat" mielessä!
Nyt treenaillaan Oulun oppien mukaan, eilen tehtiin pari pätkää Marin 5.11 olleesta radasta. Tässä näkyy meidän perusongelma välistävedoissa: ohjaaja on ihan liian hidas:
Tässä vähän parempi yritys, silti koira ehtii pysähtyä ennen viimeistä välistävetoa, mutta perille päästiin silti ,-)
Kiva soveltaa oppeja rauhassa, ja perusasiat tosiaan toimivat. Ohjaajan on oltava koiran edellä ja ohjaajan rintamasuunta kertoo koiralle, minne ollaan menossa. Kyllä tästä vielä jotain tulee - hyvää en uskalla vielä luvata, mutta jotain kumminkin ;-)
Takana on rankka mutta antoisa agilityviikonloppu Mikko Aaltosen ja Mari Kaplaksen opissa Haukiputaalla, parsonien teholeirillä. Tuloksena paljon oivalluksia ja toisaalta myös karun mutta ihanan totuuden hyväksyminen: aloitamme ohjauskuvioiden treenaamisen ihan kokonaan alusta, koiralähtöisesti ja loogisesti. Kun ohjaaja tekee oikeita asioita oikeaan aikaan, koira toimii kuin unelma! Viikonlopun aikana treenattiin neljällä yli 20 esteen radalla, joista jokaisesta saan palasteltua useita pieniä treenejä. Näissä riittää tekemistä koko talveksi!
Tästä - koko viikonlopun viimeisestä - suorituksesta olen kaikkein onnellisin, vaikka kyseessä on vain yksi este: Jeppe meni (kuumumatta) vauhdista pujottelun vain yhdellä verkolla! Lisää videoita www.youtube.com/sariruka.
Lisäksi Mari palautti meidät kaikki maan pinnalle koiran huoltoa koskevalla "palopuheellaan", jonka sisältö oli kyllä 100%:sti totta. Koiran tulisi olla tämän lajin (ja ylipäänsäkin koiranomistamisen) keskipiste ja tärkein asia. Koiran hyvinvoinnin pitää siis olla agilitytreeneissäkin aina se ensisijainen seikka. Saimme hyviä vinkkejä lämmittelyyn, koiran valmistamiseen radalle ja jäähdyttelyyn. Kaikki sellaisia juttuja, joista aina puhutaan itsestäänselvyyksinä, mutta joita sitten itse kukin (minä mukaan lukien) toteuttaa vähän sinne päin. Koiran kustannuksella, pahimmassa tapauksessa koiran terveyden kustannuksella.
Mari puhui heti viikonlopun alussa siitä, että jos koira väsyy (henkisesti tai fyysisesti), sen kanssa ei jatketa treeniä. Tämä tuntui aluksi vähän turhalta, mutta niinpä vain esimerkiksi Nyytti väsähti sunnuntai-iltapäivänä niin, että Ansku sai ottaa/joutui ottamaan varakoira-Vanillan kehiin - Nyytti ei olisi voinut saada treeneistä enää enempää irti. Vanillalle tämä tietty sopi kuin nenä päähän ja pikku-V oli onnellinen, kun sai tehdä vähän möllitason treenejä. Jeppekin läähätti viimeisissä starteissa jo kovasti, mutta oli kuitenkin innolla mukana menossa. Vasta illalla kotona ja seuraavana aamuna tajusin, kuinka väsynyt koira oli - se ei suostunut lähtemään pissalle illalla eikä edes aamulla ennen töihin lähtöäni, vaan kävi eka kerran ulkona vasta puolenpäivän jälkeen (onneksi Teemu oli kotosalla, muuten koira olisi pitänyt kantaa aamulla pihalle pissalle). Ja taas koira vetää sikeitä. Venyttelin sen toki illalla ja Teemu venytteli sitä päivällä, ja onnistuivat käymään pienellä palauttavalla kävelylenkilläkin.
Toki koiran väsymiseen vaikutti myös ylipäänsä reissussa olo. Jeppe ja "tytöt" tulivat tosi hyvin juttuun, ja Vanillan kanssa Jeppe leikki ihan mahtavasti aina iltaisin. Meno oli ihan erilaista kuin "poikien" leikeissä, varsinkin kun leikkikaveri oli samankokoinen. Tähän asti useimmat Jepen leikkikavereista ovat olleet reilusti Jeppeä isompia, ja sekös käy terrierin luonnolle ;-) Kiitos mukavasta matkaseurasta, Ansku, Nyytti ja Vanilla!
Käytiin piipahtamassa maneesilla, ohjelmassa oli pientä pyöritystä hyppyesteillä ja sekä pujottelun ja keinun treenaamista. Eka kertaa pitkästä aikaa radalla ei ollut lainkaan putkia, outo fiilis sekä koiralle että ohjaajalle ;-)
Tässäpä muutama video. Hyppyesteiden kuvio oli lähinnä aivojumppaa ohjaajalle, koira seurasi hienosti, tosin sitä piti vielä viedä aika lähellä esteitä (saahan sitä toki haaveilla ohjaavansa koiraa vain neliön keskeltä...)
Pujottelussa oli taas parempi päivä (ainakin viime viikkoon verrattuna). Tässä mennään ihan ilman verkkoja!
Keinulle meno viistosti tuottaa haasteita, mutta ongelma on onneksi hoidettavissa, jos itse ohjaan koiraa tarkasti. Tässä Jeppe pysähtyy nätisti ihan keinun päähän (mitä se ei välillä muista tehdä), joten se saa tyylinäytteestään palkinnoksi kaikki loput treeninakit "jackpot"-tyyliin ;-)
Käytiin eilen Pyhävaarassa lintumetsällä. Saalista ei tullut, mutta maisemat olivat komeat. Lintuja oli kyllä metsässä ihan mukavasti, mutta karkkosivat ennen kuin Teemu sai hyvän ampumalinjan. Jeppe löysi kyllä linnut hienosti, mutta meidän oli vaikea liikkua kuuraisessa metsässä riittävän hiljaisesti.
***
We did a bird hunting trip to a nearby Pyhävaara hill yesterday. The weather was great, though the frozen forest made it difficult to move quietly, so we did not manage to catch any birds this time. More photoes in photo gallery.
Tänään käytiin syksyn eka treenireissu Oulun kupeeseen Active Dogin areenalle Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa (ja tietty myös Jeppe mukana). Mikko Aaltonen veti meille taas erinomaisen treenin, kyytiä saivat niin jalat kuin pääkoppakin. Edellisen kerran käytiin Mikon treeneissä toukokuussa, ja kyllähän onneksi jotain kehitystä on tapahtunut myös tässä välillä.
Treenattiin välistävetoja (kääntyen peruuttamaan), päällejuoksuja (vain vastakäsi/hartialinja kääntyy, alakroppa jatkaa menosuuntaan) ja "käytännön pakosta" aika paljon kontaktien alastuloja, kun Jeppe ryykäili niitä. Ohjauskuviot sujuivat omasta mielestäni yllättävänkin hyvin (paitsi päällejuoksu on mulle vaikea, tuppaan peruuttamaan), mutta voi kökkö meidän kontakteja! Niitä saadaan nyt treenata oikein urakalla ennen marraskuun alun parsonien teholeiriä Active Dogin tiloissa Mikon ja Mari Kaplaksen vetämänä...
Koskapa asiat tuppaavat unohtumaan, kirjasin Mikon ohjeita muistiin. Nämä ovat nimenomaan Jepelle tarkoitettuja juttuja, ei siis kannata yleistää (eritoten toi kurinpito sopii varmaan vain toiselle yhtä kovapäiselle jäärälle kuin meidän Jeppe).
Muutama unohtunut perusasia
Ota koira hihnaan aina suorituksen jälkeen – älä anna sen haahuilla itsekseen äläkä varsinkaan päästä sitä karkaamaan putkeen.
Ärähdä sille kunnolla, kun se törttöilee (varsinkin jos se alkaa räksyttää). Mikko näyttää alla mallia (tuloksena hölmistyneen nöyrä koira ;-)
Kontaktiesteiden treenaaminen
Sijoita namialusta riittävän kauas, jotta koira ei ehdi karata sille suoraan alastulon läpi juosten.
Jos koira ei pysähdy oikein alastulolle, ÄRÄHDÄ KUNNOLLA, palauta se alastulolle ja vapauta, mutta älä palkkaa. Aloita uudelleen sieltä mistä lähdit edelliselläkin kerralla (älä palaa pelkästään kontaktiesteen alkuun, sillä siten koira oppii, että kontaktiesteen alastulon ryykäämällä se saa toistuvasti palkkaa lyhyistä suorituksista).
Liiku alastulon ohi (rauhallisesti, vauhdilla, nopeutta vaihdellen); seisahdu ja vapauta koira namialustalle.
Treenaa ilman namialustaa, lisää namialusta (itse tai avustaja lisää) tai nakkaa lelu palkaksi. Koiran tule kestää liikettä, koira saa liikkua palkalle vasta vapautuskäskyllä. Voit alkaa vapauttaa koiraa ollessasi myös itse liikkeessä.
Sijoita namialusta tai lelu hyppyesteen taakse; koiran tulee kestää se, että palkka tuleekin vasta seuraavan esteen jälkeen.
Tässä meidän viimeinen, jokseenkin onnistunut suoritus A-esteeltä (tosin videon alkuosassa juoksen taas tönkkönä ja kyyryssä, kun keskityn niin kovasti siihen, miten saan koiran kääntymään hypylle putken sijaan).
Pujottelun treenaaminen (verkoilla, ilman verkkoja)
Lähetä koiraa pujotteluun aina muutaman esteen kautta erilaisista kulmista; pyri ohjaamaan se ensimmäiseen väliin selkeästi.
Jos koira tekee virheen, aloita aina uudelleen samasta paikasta (ei pujottelun alusta, vaan estesarjan alusta). Kiellä koiraa päättäväisesti kun se oikoo!
Pujottelua ehdittiin kokeilla vain pari kertaa (aika meinasi loppua hieman kesken, ensi kerralla pitänee varata enemmän kuin 30 min/koira), mutta halusin katsoa, miten Jeppe menee pujottelun vieraassa paikassa. Kotipihalla ja koirakerhon koulutusalueella se nimittäin pujottelee hienosti, mutta kisoissa homma menee ihan pipariksi. Ja näinhän siinä tapahtui myös tällä kertaa. Kokeiltiin ohjureilla (kun minä hölmö unohdin ottaa verkkoja mukaan), mutta Jeppe oikoi ohjurien ali tai yli. Mentiin pari kertaa siten, että Mikko ohjasi Jeppeä hihnalla. Tämän jälkeen mentiin myös (pienellä aloitusvauhdilla) ilman hihnaa. Tämä sujui, mutta pujotteluun meno hypyn kautta ei onnistunut. Tarvitaan siis hulluna toistoja verkkojen kanssa.
Pujottelusta ei ehditty ottaa videokuvaa, mutta tässäpä pätkä radan alkuosalta mukaanlukien mun kankea päällejuoksu (ennen puomia).
Mikko antoi Anskulle ja Vanillalle hyviä vinkkejä irtoamisen treenaamiseen, joten kirjoittelenpa ne samalla tähän, jotta muistan kokeilla niitä myös itse.
Irtoamisen treenaaminen yhdellä hypyllä:
Sijoita palkka hypyn taakse, kutsu itse koira hypylle lähellä palkkaa.
Siirry aina kerta kerralta kauemmaksi palkasta; takaviistoon sivulle.
Toista kunnes olet itse melkein koiran lähtölinjalla.
Tämän jälkeen aloita sama alusta, mutta palkka tulee lentävänä leluna (lähelle edellisen palkan sijaintipaikkaa) sinulta juuri kun koira on hypännyt hypyn yli (juuri ennen kuin koira ehtii katsoa sinua). Siirry aina kerta kerralta kauemmas hypystä takaviistoon sivulle.
Lisää videoita: www.youtube.com/sariruka. Jäi kyllä hyvä mieli treeneistä, ja oli ihana päästä treenaamaan valoisaan, lämpimään sisähalliin. Marraskuussa ei mennä erikseen Mikon treeneihin, kun saadaan nauttia tätä harvaista herkkua kahden päivän ajan parsonleirillä. Mutta muutoin talvella on tarkoitus käydä Mikon luona kerran kuussa. Vaikka hommaan tuhraantuu koko päivä, rutkasti dieseliä ja yksityisopetuksen hinta, on se kyllä sen arvoista!
Niinpä niin, kun ohjaajalle ei ole suotu noita juoksemisen lahjoja eikä koiralle hyvähermoisuutta, sitä on vaan treenattava kehittyäkseen. Tehtiin Anskun kanssa pikaisesti pikkanen rata ja minä keskityin juoksemaan "lantio edessä" ja koira treenasi pujottelua verkoilla. Ja hyvinhän se meni molempien osalta! Tässä mennään vielä verkoilla (käteen palkaten; alussa tehtiin myös namialustalla), mutta lopulta otettiin kaikki verkot pois, ja ihan yhtä hienosti meni silloinkin. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!
Jeppe on ollut innolla Teemun mukana metsäkanalintujahdissa ja saalista on tullut melkeinpä jokaisella metsäkävelyllä; alussa pyitä, nyt jo riekkoja, koppeloita ja metsoakin on jallitettu. Alla olevan kuvan metsoa Jeppe ei tosin ollut kellistämässä (kun sen piti samaan aikaan väistellä pujottelukeppejä Oulussa ;-) mutta koska Jepen hienosti saalistama koppelo jäi kuvaamatta ennen sen karusti kokemaa sulkasatoa, Jeppe pääsi yhteiskuvaan isännän ampumien metson ja jäniksen kanssa.
* * *
Agility training with two tasks: me trying to stand tall while running and Jeppe training weave poles with nets. We ended up taking all the nets off in the end and he was just as cool as on the video above (with nets on). Beats me why he can't do the same in competitions.
And also some hunting trophies, some even bigger than the hunter himself ;-)
Kipiteltiin tänään kolme starttia Oulussa KAS:n kisoissa, ja otettiin kaikista komeat hyllyt. Komeat sikäli, että (jälleen kerran) tulosta olisi syntynyt ilman pujottelua, johon jokainen startti tyssäsi. Siltä osin jäi hyvä fiilis, sillä koira oli tosi motivoitunut ja pysyi hyvin hanskassa. Kontaktit eivät menneet ihan puhtaasti pysähdyksillä, mutta koira kuitenkin jarrutti (ja kontaktien pinnat ovat tosi liukkaat, joten Jepen vauhdilla on aika vaikea stopata A:n alatulolle). Keinun se jarrutti ihan hienosti.
Aiemmin päätin, että jos koira törttöilee, vihellän pelin poikki ja nappaan koiran kainaloon. No näin teinkin A-radalla (agility), kun pujottelu oli kolmanneksi viimeinen este. Koira ei mene pujottelua --> koira kopataan kainaloon. B-radalla (agility) pujottelu oli kolmas este, joten kompasteltiin pujottelua hyllyyn asti ja sen jälkeen jatkettiin sitten loppurata malliikkaasti. C-hyppyradalla pujottelu oli taas kolmanneksi viimeisenä, joten yritin ottaa koiran tarkasti haltuun heti putken jälkeen ja se lähtikin pujotteluun oikein, mutta sen pinna ei kestänyt loppuun asti. Toistettiin samaa mokaa hyllyyn asti ja yritin sitten napata koiran kiinni. No sehän karkasi pois mun luota ja putkeen, ja putkeen, kunnes sain sen kutsuttua hyppyjen kautta maaliin. Kohtuullisen noloa. Tässäpä video C-radasta, suurkiitos kuvaamisesta Eevaliisa Pohjaselle.
Videota katsoessa tajusin: vaikka meillä kummallakin oli mukavaa, onhan tuosta meidän tekemisestä oikeasti riemu kaukana! Koiran näkökulmasta pujottelusta tehtiin nyt tosi paska este, jota ei kannata edes yrittää, kun sen jälkeen tulee kuitenkin "pyyhkeitä" eli koira kopataan syliin.
Vaikka kisaamisesta on ollut varmasti hyötyä (sillä meidän tekeminen on parantunut koko ajan näiden 9 startin aikana), kisoista jää meille molemmille paska fiilis, kun ikinä ei päästä maaliin ilman epäonnistumista. Nyt yritetään kääntää tää homma vielä voitoksi ja aloitetaan operaatio "pujottelu on pop". Siihen sisältyvät varmaan seuraavat elementit:
Verkot takaisin käyttöön.
Tarvittaessa pujottelun lyhentäminen neljään tai kuuteen keppiin.
Ihan hullun hyvät palkat namialustalta, kädestä, avustajalta, sekä leikkimistä ja muuta ilottelua aina kun pujottelu sujuu.
Kisoihin mennään seuraavan kerran vasta kun pujottelu on oikeasti mukavaa.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan - kommentoikaa jos teillä on kokemusta tällaisista haasteista!
Onneksi paikalla Peltokosken ratsastusmaneesilla oli paljon taitavia koirakoita, joten oli kiva seurata muiden menoa. Oli mukava tavata pitkästä aikaa Ari Korteniemi, joka järjesti keväällä 2009 mainion parson weekendin; Iines ja silloin syntynyt pentunsa Wilmer kisaavat jo 2. luokassa ja tekivät ihan loistavat suoritukset C-radallaan (hyppyrata), jota jäin katselemaan omien suoritusten jälkeen. Kiitos Ari, että tulit juttelemaan, vaikka en ensin sinua tunnistanutkaan ;-) Ja ollaanhan me edistytty Jepen kanssa hitusen tuosta parson weekendistä, jossa Jeppe järjesti kurssilaisille ohjelmaa karkaamalla heti kättelyssä, jonka jälkeen kurssiohjelma muuttui ensin jepenetsinnäksi, ennen kuin päästiin varsinaisiin aiheisiin... ;-))) Tai ainakin itse olen oivaltanut sen, että Jeppeä EI päästetä vapaaksi, ja toisaalta agilityradalla se kuitenkin tekee jo samaa rataa mun kanssani (mitä ei todellakaan tapahtunut kesällä 2009 kun lajia ajoiteltiin).
Näpsin myös joitakin kuvia, vaikka valo ei meinannutkaan riittää eikä radan sivulle oikein päässyt hyviin kuvausasemiin. Tässä joitakin otoksia ja lisää Picasan kuvagalleriassa:
* * *
Today 3 starts in official agility competitions, all failed due to weave poles. Otherwise progress, Jeppe was eager to run with me (instead of choosing his own course plan), put now we'll put our competition wishes on hold for a while to fix the weave pole problem.
Päivät kiitävät vauhdilla, edellisestä postauksesta on melkein kuukausi. Silloin kirjoittelin agilitykisatunnelmissa ja vähän samoissa tunnelmissa mennään tänäänkin, sillä ilmoittauduin juuri KAS:n kisoihin la 1.10. Ekat hallikisat, jännää! Pujottelu ei tosin suju aina vieläkään, mutta hui hai, osanotto on tärkeintä! ;-) Tai ehkä me yritetään ennätystä hylättyjen kisatulosten määrässä KoiraNetissä...
Ollaan me toki treenattu tässä välillä, viime viikonloppuna oli Jari Tienhaaran erinomainen koulutus täällä Kuusamossa. Treenailtiin kolmosluokan radalla, rakennettiin ratasuoritusta pieninä paloina ja sunnuntaina Jari sai meidät hapoille juoksuttamalla nollaratatreeniä. No eihän me Jepen kanssa ikinä sitä nollaa nähty kun unohdin radan kolmesti samassa kohtaa (how stupid can you be?), mutta muuten oli mukavia kuvioita. Edelleen unohduin välillä kykkimään radalla, mutta sain hyviä vinkkejä ja kokeiltiin kaikenlaista uutta. Alla meidän nollaratatreeniä kunnes mun aivot meni solmuun, loput parhaat palat www.youtube.com/agikoiko (kaikkia videoita en edes ladannut kun niitä oli niin paljon).
Keskiviikkona osallistuimme poronraatojen etsintäkoulutuksen aloitustilaisuuteen, josta kirjoittelin jo erillistä raporttia Koillismaan Koirakerhon Facebookiin. Tosi mielenkiintoista asiaa, ja vaikka Jeppe ei pääsekään tekemään hakua vapaana, tästä voisi löytyä meille uusi, hyödyllinen harrastus (eritoten sitten kun se "oikea" metsästyskoira tulee taloon eikä Jeppeä oteta enää mukaan metsälle, nyyh...) Mihin liittyen: pentuasia ei tällä hetkellä etene oikein mitenkään, odotetaan seuraavia astuttamisia.
Kouluttaja Reijo Hynynen testaa Jepen leikkimistä ja taistelutahtoa
Lokakuun lopussa jatketaan tuota koulutusta hajustamalla lelu poron hajulla ja treenailemalla verijälkeä. Innostuin tosin touhusta niin, että tein lyhyen verijäljen heti eilisiltana lähimetsään ja Teemu veti sitten tänään piiitkän jäljen koulutuskentän lähimaastoon sillä välin kun juostiin Jepen kanssa agilityrataa. Vieläkään Jarin rata ei mennyt ihan nollaratana, mutta jokainen vaikea kohta tehtiin ainakin kerran menestyksekkäästi. Pujottelu sujuu jo välillä ilman verkkoja, tosin koiran huomio herpaantuu heti jos namialusta poistetaan pujottelun päästä. Luvassa siis lisää treeniä kotipihalla käteen palkaten...
Mutta siihen tämän illan verijälkeen: se hajustui vain vajaan tunnin verran pienessä vesisateessa ja tuulessa - enempään ei ollut aikaa ennen pimeän tuloa, ja toisaalta ei oltu aikaisemmin tehty tuommoista 300 m jälkeä, joten pelattiin varman päälle. Jäljelle lähtö takkuili hieman, Jeppe ei meinannut lähteä mihinkään suuntaan (varmaan sai nokkaan liikaa hajuja, sillä läheltä oli juossut porotokka hieman aikaisemmin). Mutta kun alkuun päästiin, niin vain pötkylä paineli jäljen perään komealla tuulivainulla ja pienillä poikkeamilla päästeli jäljen loppuun asti - ja vauhdilla kaadon yli, kun itse jäljestäminen oli niin kivaa! Palautin sen sitten kaadolle, jossa kokeiltiin uutta palkintoa: veressä lilluvia kinkunpaloja. Kyllä maistuivat! Jepelle on siis ihan turha yrittää mitään sorkkia tms, mutta Reijon vinkistä kokeilin verta, ja se tuntui kiinnostavan.
Paluumatkalla autolle löydettiin sitten sattumalta vanha poronraatokin, ja kehuttiin Jeppeä kovasti tästäkin löydöstä. Palkkaa en älynnyt antaa siinä tohinassa, mutta koira tuntui muutenkin olevan itseensä tyytyväinen.
Ja onneksi vielä Jeppe on haluttu kaveri Teemun metsästysreissuille, sillä se jäljestää oivallisesti mahdolliset haavakot ja vainuaa muutenkin lintujen olinpaikat. Jostain syystä Jeppe ja Teemu saalistavat pääosin pyitä, vaikka lähtevät aina hakemaan sitä isoa ukkometsoa ;-) Pakastin täyttyy siis hitaasti, mutta varmasti.
* * *
In short: our days (besides work) are full of agility and grouse hunting. We are taking part in training in finding reindeer carcasses - vey interesting. And also looking for possible puppies and waiting answers from potential kennels. Next agility competition nearby Oulu on Saturday 1.10.2011. Our performance is still a bit "unfinished" but winning is not the point anyhow ;-)
Käytiin mukava mutka Oulussa KAS:n agilitykisoissa juoksemassa yksi hyppyrata ja yksi agilityrata. Hylkäys tuli molemmilta radoilta, tosin hyppyrata olisi mennyt oikein mallikkaasti ilman pujottelua. Video on valitettavasti pokkarilaatua, mutta kyllä siitä kai koiran ja ohjaajan erottaa.
Agilityradalla Jepellä sen sijaan lähti mopo keulimaan oikein kunnolla. Saimme hyllyn heti kolmannen esteen jälkeen Jepen karattua puomin alastulolta pysähtymättä hypylle väärään suuntaan. Eikä se ollut ainoa väärä este... Kun oltiin sekoiltu pujottelulle asti (jota se ei todellakaan tehnyt oikein), tajusin vihdoin kopata koiran kainaloon ja viheltää itse pelin poikki. Samalla tein päätöksen, että jatkossa lopetan radan suorittamisen heti jos vastaavaa tapahtuu - aivan sama, kuinka kauas kisaa varten on reissattu. Joku roti sentään! Tässä surkuhupaisaa naurunauhaa:
Onneksi kisajoukkueeseemme kuuluivat myös fiksut Ansku ja Nyytti, jotka sijoittuivat kolmannelle sijalle kummassakin lähdössä. Kaivattu nousunolla agilityradalta jäi koirakolta silti vielä uupumaan, eli seuraavaksi aletaan kartoittaa kalenterista uusia kisareissuja.
Ansku ja Nyytti palkintopallilla
* * *
Agility competition in Oulu today: failed both courses, jump course unfortunately due weave poles (not a surprise) despite of otherwise great performance. Agility course was a total disaster and finally I realized to grab the dog and exit, should have done that way earlier ;-) However Ansku and Nyytti finished 3rd on both courses, congratulations to them!
Vesilintujen metsästys alkoi viime lauantaina, ja pyssyleikit ovatkin sitten ollut miesten iltapuhteena jo useampana iltana. Tänään minäkin lähdin mukaan reippailemaan koiranohjaajaksi - Jepellä on sen verran laaja haku ;-) että se täytyy pitää hihnassa. Lähinnä se toimii siis noutajana veteen (rannan lähelle) pudonneelle riistalle.
Ensimmäisellä lammella saatiin saaliiksi ainoastaan komeita kuvia, mutta toisella lammella Teemu ampui alas lehtokurpan ja Jeppe sai tehdä elämänsä ensimmäisen vesinoudon. Ennen lähtöä kotipihalla haapanan siivellä harjoitellessa homma ei vaikuttanut kovin lupaavalta, sillä Jeppe ei suostunut ottamaan siipeä suuhunsa. Mutta tositilanteessa noutaja-parson oli täysin tehtävänsä tasalla; se markkeerasi pudotuksen tarkkaan ja malttoi silti kiertää yhden ison ojan hihnassa kauempaa, jotta Teemu pääsi lähestymään saalista. Noutomatkaa vedessä ei onneksi ollut kuin pari metriä ja lintu oli pieni eli Jepelle helposti kuljetettava. Eikä koira epäröinyt yhtään, tavoite oli sille ihan selvä. Luovutuksen osalta jouduttiin taas hieman keskustelemaan, mutta kyse oli silti vain sekunneista. Koiran ote saaliista on varsin napakka, eli sikäli se soveltuu paremmin vähän isomman saaliin noutamiseen ;-)
Harmillista kyllä saalista ei päästy ihailemaan kotona, sillä innokas metsästäjä sitoi sen laukkuun roikkumaan näin jälkikäteen huonoksi havaitulla narulla ja tirppa putosi kaislikkoon... No, ilta olisikin jo ollut liian täydellinen, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Alla kuvia ja lisää kuvagalleriassa.
Teemu vaanii kaislikossa viattomia lehtokurppia, taustalla Konttainen
Henkka ja Jeppe
Näkymä Konttaiselle
Kumpuvaara
Henkka ja joutsen; lampi oli ajoittain liian pieni molemmille.
Myös agilityrintamalla koettiin tänään onnistumisia; treenasimme kotipihalla pujottelua ihan ilman verkkoja, ja varsinkin oikealta puolelta ohjatessa Jeppe suoritti pujottelun ihan nappiin! Vasemmalta puolelta ohjatessa sisäänmeno tuntui olevan koiralle haastava, joten minun pitää merkata se koiralle tarkkaan; oikean sisäänmenokohdan löydyttyä koira kyllä jatkaa pujottelua itsenäisesti ja hyvällä vauhdilla.
Käytiin tänään treenailemassa Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa. Huolellinen suunnittelu (ja suunnitelman noudattaminen!) toivat tulosta; yksittäisten kontaktien ja pujottelun treenaamisen jälkeen pystyttiin tekemään kohtuullisen järkevä ratasuoritus, jossa Jeppe pysähtyi kaikille kontakteille niin kuin pitääkin, ja meni pujottelun ilman verkkoja ihan oikein (ja vieläpä vasemmalta puolelta ohjattuna). Jippii! Radalla tapahtui toki meille perinteiseen tapaan kaikkea muuta ylimääräistä, mutta sellaiset mokat menevät aina ohjaajan piikkiin. Ensi sunnuntain viralliset kisat Oulussa eivät enää tunnukaan niin epätoivoiselta koitokselta ;-)
Today I planned our agility training carefully and - more importantly - even managed to follow my plan. After training each contact obstacle separately we linked them on the course and ended up with a considerably clean course (what comes to contact obstacles). Jeppe even managed to run through weave poles in the right way without any helping nets - on a course! I'm soooo pleased with him! We've signed in an official agility competition in Oulu on next Sunday, and after today's training I'm looking forward to the competition!
No news from Stawaskogens yet. Puppies are due by the end of August so we may have to wait until next week... Exciting!
Käytiin tänään melomassa meidän perheen naisväen perinteinen "kolmen sukupolven naisten melonta" Oulankajoella. Aamulla keli oli vähän viileä, pilvinen ja tuulinen, mutta muuttui päivän myötä ihanan aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Jonna 5v jaksoi reissun tosi hienosti, Saana 2 v meinasi vähän pitkästyä pienessä paatissa viimeisellä osuudella. Mukavaa oli, viimeistään vuoden päästä taas uusiksi!
Jeppe jatkoi vielä Teemun kanssa sorsametsälle ("sota" alkoi tänään), tosin Teemu juuri soitteli ja ilmoitti, että koira aivastelee yhtenään ja kirsusta on tullut jopa verta, joten katsotaan tilanne kun metsämiehet kotiutuvat iltalennolta.
Anneli, Erja, Saana, Jonna, Jeppe, Sari, Luca ja Marja
Luca ja hivenen väsynyt Jeppe
Jeppe tarkkana (näin se päivysti koko melontamatkan)
Luca ottaa rennosti
Viime viikonloppuna käytiin Jepen kanssa haukkumassa kettua Utajärvellä Terrileirillä. Jeppe pääsi (käsittääkseni) tekemään kokeenomaisen harjoituksen ja koira toimi loistavasti: se paineli ahdingon läpi salamana ja etsitytyi ketun luo innolla, haukkui ketun edessä eikä olisi millään lähtenyt pois luolastosta. Kasvasttaja Minna Mustalahti ja miehensä Jani olivat myös paikalla seuraamassa koiran touhuja, ja heidän mukaansa Jeppe on ihan koevalmis, valitettavasti vain seuraavat Oulussa suoritettavat kokeet ovat vasta ensi vuoden puolella ja muut koepaikkakunnat ovat ihan eteläisessä Suomessa. No, pitää katsella silti koekalenteria tarkkaan, jos vaikka jokin Etelä-Suomen reissu osuisi sopivasti samaan saumaan.
Samalla reissulla käytiin treenailemassa agilityä Active Dogin kentällä Kiimingissä Erjan & Lucan ja Niinan & Taigan kanssa. Bortsut menivät hienosti, vaikka niillä oli ollut jonkin verran taukoa agitreenien suhteen. Jeppe säntäili totuttuun tapaan ja ryykäsi kontaktit, kuten myös epiksissä keskiviikkona. Kisaavien rataa en edes kehtaa laittaa näytille, tässä möllirata, josta (ilman sääntöhelpotusta eli hylkäävien virheiden muuttamista virhepisteiksi) olisi tullut komea hylly kun koira paineli puomin jälkeen putkeen hypyn sijaan - jäin itse sutimaan puomin alastulolle kun mietin, palautanko sen kontaktille, ja koira päätti sitten paremman ohjeistuksen puutteessa suunnitella ihan oman ratajärjestyksen.
Agilityssä on siis tapahtunut jopa hieman takapakkia, mutta siitä lannistumatta ilmoittauduin silti 28.8. Ouluun virallisiin agilitykisoihin; emme varmaan saa pujottelua riittävän varmaksi siihen mennessä, mutta käydään silti juoksemassa pari rataa ihan huvin vuoksi.
* * *
Photoes above are from our "traditional" family paddling trip on Oulanka river here in Kuusamo. Girls in three generation! Jeppe and Luca totally enjoyed their trip, though Jeppe's day still continued in duck hunting since the season started today. Teemu just called me and things were not going as planned: Jeppe was sniffing everything eagerly and then started sneezing, even bleeding a bit from his nose. We'll se what's going on once they come home.
Referring to my previous post (unfortunately only in Finnish): we are hoping for a new addition to our family to be born at the end of August, if everything goes well ie. if there are any boys being born at Kennel Stawaskogens. The breed is hunting cocker spaniel, a bit more suitable hunting companion for Teemu and hopefully an agility buddy for me as well.
Siinäpä tärkeimmät kuulumiset. Loma on lusittu, käytiin mun lomakuukauden lopulla vielä reilun viikon reissu eteläisessä Suomessa nautiskelemassa helteistä. Mökillä meille oli varattu pientä puuhastelua, ja hyvin ehdittiin uimaan ja ongelle myös. Jeppe vietti lomaa varmuuden vuoksi pitkässä liinassa, ja pisti silti hengiltä yhden sammakon ja yhden sisiliskon sekä kaikki Teemun onkimat särjet (viimeksi mainitut luvan kanssa). Kerran olin sitonut liinan huolimattomasti ja Jeppe lähti seikkailemaan, mutta epäonnekseen juuri siihen suuntaa, missä oli ihmisiä.
Jeppe nauttii mökkielämästä
Salamatkustaja (tuli laukussa ilmeisesti mökiltä kotiin asti)
Kotiin paluun tohinoissa unohdin tarkistaa piha-aidan portin lukituksen, ja maanantaina juuri ennen agilitytreenejä Jeppe onnistuikin livahtamaan pihalta karkuteille. Onneksi sillä oli panta kaulassa ja pannassa puhelinnumero. Ehdin juoksennella lähimaastoissa reilut puoli tuntia, kun tuli helpottava puhelu Willi's Westistä; Jeppe oli napattu kiinni viereiseltä Safaritalon pihalta, missä se ilmeisesti vanhasta muistista etsiskeli hiiriä terassin alta. Ihana, että ihmiset vaivautuvat ottamaan kiinni vapaana juoksentelevan koiran, 5-tielle ei ollut tuostakaan paikasta kuin 50 m! Ja Jeppe ei ole mikään helppo napattava ;-( Kun hain koiran, Jeppe huomasi juuri 5-tien vieressä olevan porotokan - sydäntä kylmää ajatellakin lopputulosta, jos se olisi ehtinyt porojen sekaan vilkkaan tien lähistöllä...
Suunnitellaan toisen (ehkäpä hieman fiksumman?) koiran hankintaa, ja nyt on kyselyssä metsästyscockerspanielin urospentu Ruotsista, Kennel Stawaskogens. Kyseinen rotu on Suomessa vielä sen verran harvinainen, että pentueita A-lonkkaisista vanhemmista ei ole ihan jatkuvasti tarjolla. Kyseessä on melkoinen monitoimikoira, ylös ajava ja noutava pieni paketti, jonka kanssa on tarkoitus metsästää lintuja, treenailla agilityä ja ehkä jopa tokoa (nyt se on sanottu ääneen ja voitte laittaa mut tilille tästä myöhemmin!). Löysin samanrotuisen narttukoiran Sinnin ihanan blogin, sieltä voi käydä tsekkaamassa, minkä tyyppinen rotu on kyseessä. Sinni on tosin rotunsa edustajaksi pieni, ja meillekin passaisi mainiosti, jos koira sattuisi olemaan pienenpuoleinen, mutta näitähän ei voi ennalta valita. Meitä miellyttää toi punainen väri, ja Stawaskogensin pentueessa siihen on mahdollisuuksia, sillä isä on punainen ja emä musta, joten pentueessa voi olla monen värisiä koiria. Kaikki muut pentujen kyselijät halusivat nartun, joten olemme "hyvissä asemissa" uroksen saamista ajatellen. Mutta sittenpä nähdään, laskettu aika on elokuun lopulla ja luovutus olisi sitten lokakuussa. Jännää!
Lomareissulla pidettiin viikon tauko agilitystä, kovasti olis kyllä poltellut treenaamaan varsinkin kun meidän reissun ajalle sattui Henkan treeniviikonloppu (jossa oli ollut tarjolla tietty ihan loistavia oppeja, mutta sehän me tiedettiinkin...) Eilen käytiin sitten kisaavien treeneissä ja Sanna toi mukanaan piiiitkän radan piirustukset. Eka kertaa pitkään aikaan piti oikeasti juosta (tai ainakin siltä se tuntui, vaikka ei ehkä näyttänytkään vielä juoksemiselta, jonkinlaista epämääräistä kipitystä edelleen). Ja nykytyyliin radalla oli joka välissä takaakiertoja ja välistävetoja, joissa me Jepen kanssa ei olla kovin välkkyjä. Tältä näytti meno yhdellä pätkällä, ohjaaja unohtaa/ei ehdi valssata ennen puomia ja vie koiran puomin jälkeisellä hypyllä varmistellen ihan liian pitkälle, ja kiirehän siinä tulee... Loppuosan kepeille vienti on epämääräinen roiskaisu, mutta toisella kerralla meni sentään vähän paremmin. Mutta positiivista; Jeppe pysähtui kontaktille ja hyppäsi vauhdissakin renkaan ihan oikein.
Kylläpäs Jepellä teki tiukkaa pitää pari lepopäivää Heidin ihanan käsittelyn jälkeen! Nyt illalla päästettiin kakara piinasta, kun Remu tuli taas leikkimään. Ja kyllähän kaveruksilla oli taas mukavaa! Alla pari videota ja kuvia kuvagalleriassa.
* * *
Jeppe had some really tuff times trying to rest for a couple of days after massage on Friday. Finally we let him out of his misery and called Remu for a visit. Videos above and photoes at gallery.
Tänään meillä oli tehokkaat agilitytreenit pienellä porukalla; Elina ja Tiuhti sekä minä ja Jeppe. Treenailtiin samalla radalla kuin mitä käytin eilen nuorisotoimikunnan agilityn lajiintutustumisessa mallina, joten Jeppe oli mennyt sen jo eilen pariin kertaan. Rata on Anne Saviojan kisaratoja, 9. esteen kohdalla meillä oli putken sijasta pöytä, kun meillä on vain kaksi putkea. Tehtiin sama rata myös "väärin päin", jolloin ohjauskuviot olivat hieman vaikeammat.
Kontaktit menivät meillä taas aika hyvin, keinu ja A ovat jo aika varmoja (Jeppe pysähtyy hienosti), mutta puomilla mopo karkasi pari kertaa käsistä. Samoin pujottelu menee hienosti kuudella verkolla ja erilaiset sisäänmenot toimivat.
Ongelmaksi nousee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän rimojen tiputtelu, varsinkin starteissa ja tiukissa käännöksissä. Kokeiltiin laittaa ns. ohjaavat rimat maahan hyppyjen eteen, mutta silti koira ponnisti väärällä rytmillä tai huolimattomasti. Elinan tarkka silmä havaitsi Jepen tuijottavan minua kun olisi pitänyt keskittyä hyppyyn. (Sikäli hauskaa, että aikoinaan agilityä aloittaessa olisin tehnyt mitä vain, jos olisin saanut koiran keskittymään minuun kaiken muun sijaan ;-)
Eli jatkossa minun tulee sijoittaa itseni radalle tarkemmin niin, että pystyn ohjaamaan koiraa selkeämmin. Lisäksi meidän pitää treenata lisää irtoamisia ja rengasta yksittäisenä esteenä, sillä kun radalla oli viimeisinä esteinä rengas ja hyppy, Jeppe jäi suttaamaan renkaan jälkeen ikään kuin kysellen, menikö oikein. Ja pari kertaa Jeppe menikin renkaan väärästä välistä. Eli lisää rengastreeniä! Tässä onnistuneimpia otoksia, ja lisää videoita www.youtube.com/sariruka:
Huomenna Jepellä on hemmottelupäivä eli se pääsee Heidin hierontaan. Ohjelmassa on kranio-sakraalihoitoa, jännää! Sen jälkeen pidetäänkin pari lepopäivää, eli sunnuntaina ei mennä treenaamaan vapaavuorolle. Ensi viikon ohjelma onkin vauhdikas; maanantaina on agilityn alkeiskurssin veto (ja varmaan vähän omaakin treeniä), keskiviikkona agility cupin 2. osakilpailu (jossa minä olen tuomarina, lisää jännäämistä), torstaina kisaavien treenit ja lähdetään siitä saman tien etelän turneelle (Oulu - Hattula - Möksämaa - Oulu). Takaisin tullaan vasta kun siltä tuntuu, eli 31.7. Ja siihen se loma sitten päättyykin ;-)
Just nyt työn raskaan raataja pötköttää säkkituolissa ja haukahtelee ja murisee unissaan. Mistäköhän lie uneksii ;-)
* * *
My posts have lately been in Finnish only, but from now on I'll try to remember write also in English. Above you've seen a couple of videos from our agility training today. There's some nice improvement in A-frame and seesaw (Jeppe stops correctly) as well as weave poles (with 6 nets), but he speeds through the dogwalk landing (instead of stopping). Also he's dropping bars especially in starts and in tight corners. Elina noticed that Jeppe is looking at me when jumping (instead of concentrating in good launching), so I'll have to pay attention to my location and make the route from one hurdle to another as logical as possible.
We've started competing in official competitions in the beginning of July, although Jeppe does not yet succeed in weave poles. But competing is great fun! And thinking of where we started two summers ago, we've made it far - back then Jeppe was not interested in co-operation at all and constantly ran out of the course to hunt rabbits, birds etc. Just look at him now! Things CAN change - just give it time, consideration and a lot of training!
Jepen painikaveri Remu piipahti kylässä. Rallia riitti ihan loputtomiin, välillä ihmisten piti vähän rauhoitella tilannetta, kun pojilla oli niin kivaa.
Jeppe niskan päällä
Hurrrja Remu
Lisää kuvia kuvagalleriassa. Helteetkin hellittivät ja päästään taas treenailemaan agilityä. Mukavaa!
Eilisten agilitytreenien teemana olivat muun muassa erilaiset sisäänmenokulmat pujotteluun. Ensimmäinen harjoitus osoittautui Jepelle vähän haastavaksi ;-) Onneksi meillä on irtoavat verkot ja Jepellä terrierin luonne - kaveri ei ollut tästä moksiskaan.
Saatiin me onneksi myös ihan onnistuneita suorituksia, vaikka ohjaaja olikin ihan "jäässä" suurimman osan aikaa. Pujottelut menivät hienosti kuuden verkon kanssa; koira ei yrittänyt kertaakaa tulla ulos pujottelun keskeltä. Sisäänmenoja toki pitää vielä treenata, ettei tulisi ylimääräisiä kiemuroita. Lisäksi verkkojen poistaminen tuottaa haasteita; yhden verkon voi poistaa alusta, lopusta tai keskeltä, mutta ei sen useampia ilman että koira alkaa oikoa. Se ei siis selvästikään ole oivaltanut vielä pujottelun ideaa, eikä malta tehdä sitä "oikein". Vielä on pitkä tie edessä...
Mutta kehitystä on havaittavissa kontaktirintamalla, sillä kontakteilla koira pysähtyi hienosti joka kerta! Kontaktien teemana oli myös houkutusputki A:n alla, mutta Jeppe ei mennyt vipuun kertaakaan, toki putken päät olivat hieman sokkolinjassakin emmekä lähteneet vaikeuttamana tehtävää vielä tässä vaiheessa. Tässä ohjaaja yrittää ehtiä persjättöön putken jälkeen, mutta häviää kilpajuoksun kuusnolla ;-)
Nyt on kisoista kotiuduttu, hyvällä mielellä mahtavien kokemusten kera, vaikka hylätyt tulokset saatiinkin kaikilta radoilta. Hyppyradalla hylly tuli ihan odotetusti pujottelulta, mutta muilla radoilla ehdittiin mokailla jo ennen pujotteluakin. Siitä huolimatta saldo jäi plussan puolelle ja Jeppe yllätti positiivisesti: se käyttäytyi tosi hienosti koko ajan ja kaikkialla, ei karannut mökistä vaikka sille annettiin kerran siihen mahdollisuuskin, eikä hakkunut radan reunalla vaikka näki ja kuuli muiden suorituksen.
Eilisaamun D-radan jälkeen Jeppe karkasi tosin takaisin radalle kun en ehtinyt palkkaamaan sitä heti kentän laidalle juostessa, mutta tuli kyllä sitten luokse pienen (isoäänisen) neuvottelun jälkeen. Onneksi oltiin viimeisiä osallistujia ko. luokassa, niin ei pilattu toisten suoritusta. Vahingosta viisastuneena kävin ostoksilla tuoteteltalla ja hankin Jepelle uuden lelun sekä leikkimiseen tarkoitetun talutushihnan ja itselleni ohjaajanliivin. Ja sitten leikittiin kuin viimeistä päivää ennen viimeistä starttia! Koira oli tosi motivoitunut ja pujottelua lukuunottamatta vipa startti meni ihan hienosti, tosin mulla meni pakka sekaisin pujottelun jälkeen ja koira karkasi putkeen. Mutta radan alkuosalla sain omasta mielestäni tehtyä mahdottomasti mahdollisen, kun kolmannen hypyn jälkeen sain käännettyä Jepen vasemmanpuoleiseen putken päähän sen sijaan, että se olisi paukutellut suoraan edessä näkyvään, väärään putken päähän. Ja radan loppuosan yksinkertainen "työnnä koira hypyn taakse" (muiden tekemän valssin sijaan) toimi loistavasti, kunnes itse päädyinkin jostain mystisestä ajatusvirheestä johtuen väärälle puolelle loppusuoraa. Tässä meidän viimeinen startti eli E-hyppyrata.
Tuli meidän porukalle onneksi tuloksiakin! Edellisessä postauksessa maínitsin, että Sanna ja Ketku avasivat pelin nollavoitolla A-radalla perjantaina. Ja Ansku ja Nyytti saivat tosiaan lauantaina toiselta radalta tuloksen ollen neljäs. Mutta eilen Ansku ja Nyytti tekivät hyppärissä hienon nollatuloksen, 3. sija! Alla video.
Ja Sanna & Ketku tekivät D-radalla ihan upeaa työtä, kunnes Ketku hyppäsi (Sannan ennalta aavistelemassa kohdassa) yhden hypyn harmillisesti väärään suuntaan, jolloin tulos oli hylätty.
Loput videot www.youtube.com/sariruka. Lauantain videot ovat harmillisesti epätarkkoja (olin onnistunut saamaan kameran huomaamattani manuaalitarkennukselle, enkä huomannut kuvan epätarkkuutta aurinkoisella kelillä näytöstä katsoessa). Videot on kuvattu pääosin tarkentamatta, joten ne kannattaa katsoa Youtuben puolella; koko ruudun suurennos näyttää ainakin minulla jostain syystä mustaa.
Meidän kuusamolaistiimin (jossa on siis kaksi nykyistä ja yksi entinen kuusamolainen) KLAG13 alkoi oivallisesti eilen, kun Sanna ja Ketku tekivät nollatuloksen voittaen oman luokkansa A-kisan. Harmillisesti emme ehtineet tätä näkemään.
Nyt on ekat viralliset startit kisattu, hienot hyllyt (hylkäykset) tuli tänään molemmilta radoilta! Jeppe karkasi väärälle esteelle (B-radalla A:lle ja C-radalla putken väärään päähään), ihan ohjaajan virheitä molemmat. Mutta huisin kivaa oli! Jeppe pysyi startissa paikoillaan ja oli tosi motivoitunut tekemään rataa, kuunteli jopa ihan hyvin ohjausta. Ja ekalla radalla maltoin jopa ohjatakin ihan rauhallisesti. Toki siellä tapahtui kaikenlaista jännää, kuten kaikkien kontaktien alastulojen silmitöntä ryykäystä lentokeinua myöten (jonka kyllä sitten kertasin, kun oli jo hylly tullut ennen sitä). Ja pujottelu meni päin prinkkalaa, mutta se oli odotettavissakin.
Kakkosradalla keskityttiin kontakteihin ja Jeppe malttoi jopa vähän jarrutellakin, mutta pysähtymisestä saatoin vain haaveilla. Jeppe kävi kakkosradalla vähän kuumempana ja tiputteli hyppyjä heti startissa.
Ansku teki tuloksen C-radalla ollen neljäs. Radat eivät sinällään olleet (minun mielestäni) vaikeita, mutta silti kaikilla tämän päivän radoilla tuli tosi vähän nollatuloksia. Linkitän tuloksiin myöhemmin (kun ne tulevat nettiin) ja latailen meidän kisavideot Youtubeen; mokkulalla se ei oikein tuntunut onnistuvan.
Meillä on ihana mökki (lue: moderni kesähuvila) Kokkola Campingissa melkeinpä meren rannalla, upealla maisemalla. Meitä on kuuden hengen mökissä kolme ihmistä ja neljä koiraa, ja tilaa piisaa mukavasti. Keli on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin, eilen sateli mutta tänään oli sääennusteesta poiketen kuivaa. Huomiselle luvataan onneksi vähän viileämpää, sillä jokainen meistä käristi pintaa tänään aurinkovoiteista huolimatta. Kaiken kaikkiaan aivan ihana loman aloitus!
Meillä oli Luca kylässä pari viikkoa, joten treenailin sen kanssa monta kertaa. Ihana koira! Lucan ongelmana on ollut paineistuminen starteissa (ja se masentuu, jos tulee epäonnistumisia), mutta luonto tarjosi tähänkin ratkaisun: paineistuminen loppui kun Jeppe "ärjyi" radan laidalla odottamassa omaa vuoroaan. Viimeisessä treenissä Luca oli melkeinpä Jeppeä äänekkäämpi, mitä ei olis kyllä ennalta uskonut! Ja Jeppe puolestaan tsemppasi radalla tietäessään, että jos töpeksii, mä vaihdan sen saman tien fiksumpaan koiraan. Winwin!
Viime viikolla oli Agilityn Kuusamo Cupin 1. osakilpailu. Starttasin kaikki mahdolliset lähdöt kummallakin koiralla ja hyvin meni! Mölliradalla oltiin kakkosia ja kisaavien radalla (joka on meidän cup-ratavalinta) ykkösiä! Pokaalia siis pukkasi, Luca sai sen mukanaan Kempeleeseen ja Jeppe kasvattaa palkintohyllyn helyjä. Tässä meidän menoa, perinteiseen tapaan Jeppe käskyttää ja minä tanssin sen pillin mukaan ;-)
Kuvaaja: Mari Aikio
Viikonloppuna ollaan menossa ekaan viralliseen agilitykisaan Kokkolaan. Hommahan on vielä ihan levällään, pujottelu ei mene oikein, mutta mitäpä siitä. Käydään juoksemassa huvin vuoksi neljä rataa ja talkoillaan samalla kisajärjestelyissä.
Tänään oli "tyhjennysharjoitukset" pikkasen kimurantilla radalla. Koko rataa ei ikinä päästy alusta loppuun asti oikein (tai siihen olis mennyt koko ilta ja pirusti nakkeja), mutta jotkut pätkät menivät edes sinne päin (vaikka hylly olis tullut tälläkin suorituksella kun Jeppe hyppäsi - tai pikemminkin jyräsi - yhden hypyn kahteen kertaan). Peruselementit jälleen mukana eli Jeppe käskyttää mua pilli suorana ja minä juoksen kuin apina. Mutta muuten menee koko ajan paremmin ja kivaa on - sehän on tärkeintä!
Taas ollaan treenailtu agilityä, pienin askelin mennään eteenpäin. Kotipihan tai Poussun treeneihin verrattuna koulutuskentällä on niiiiin paljon enemmän häiriöitä, että Jeppe meinaa mennä ihan sekaisin. Toissapäivänä se jopa lähti haahuilemaan radalta ihan kentän toiselle laidalle, ja tänäänkin se kävi moikkaamassa kavereita pikaisesti radan reunalla. Mutta kyllä me edistytäänkin, kontakteja ollaan jo otettu osana rataa, vaikka se vaatii vielä runsaasti avustajia:
Nopia koira, hidas emäntä, lopputulos on sitten enimmäkseen tätä eli emäntä jää koiran jalkoihin:
Mutta huisin kivaa oli ja Jeppekin on aina ihan "eri koira" treenien jälkeen, tosi skarppi ja innokas treenailemaan muutakin.
Maanantaina minä aloitan sitten tositoimissa agilityn alkeiskurssin parissa ja jatkossa meillä on Jepen kanssa treenit torstaisin.
Ja vaikka tää onkin (enimmäkseen) koirajuttuja sisältävä blogi niin voin vähän hehkuttaa, että Jepen Kamu-kaverin perheeseen on tullut ihanaa lisäystä pienen tyttövauvan muodossa. Kohta koko poppoo kotiutuu Rovaniemeltä Rukalle ja jossain vaiheessa päästään varmaan ihmettelemään nyyttiä!
Kväimme tänään treenaamassa Hirsikankaan koulutusalueella ihka ensimmäistä kertaa! Kivituhkapinta on kyllä hyvä, ja vielä pitää hankkia kentälle harat, joilla pinnan saa pidettyä tasaisena.
Kävimme testailemassa ensi viikolla alkavan agilityn alkeiskurssin käytännön treenijuttuja parhaalla A-ryhmällä eli minä, Teemu, Jeppe ja Kamu. Minä vedän siis agilityn alkeiskurssia yhdessä Heidi Parkkisenniemen (Jepen ihanan koirahierojan) kanssa. Halusin testailla etukäteen meidän ohjauskuvioihin suunniteltuja ratoja (by Ansku) ja saimme Teemun kanssa idean videoida niitä kurssilaisille etukäteen katsottavaksikin. Alla Teemu ja Kamu näyttävät takaaleikkauksen mallia. Lisää videoita Youtubessa (videoiden nimessä on "Agility alkeet").
Teemu näppäsi Jepestä myös muutaman kuvan, tosin kaveri on niin nopea, että tarkennuksen kanssa tekee tiukkaa.
Siivekettä nuollen (vaikka tilaa olisi muuallakin)
Nyt on kuulkaa pakko hehkuttaa (kuten otsikostakin näkee): meillä on ihan oikeasti fiksu koira! Sitä ei vain aina huomaa, mutta tänään Jeppe yllätti kyllä niin positiivisesti, että mä en olis ikinä uskonut. Meillähän on ollut aiemmin ongelmia Jepen karkaamisen kanssa, joten sitä ei pidetä lainkaan vapaana. Meidän rivariasunnon takapiha on aidattu, siellä Jeppe saa sitten juoksennella. Olin tänään lähdössä kiireellä "kylille" viemään autoa huoltoon ja samalla muille asioille, ja pakkasin fillaria takakonttiin. Laitoin ilmeisesti takapihan portin vähän huolimattomasti kiinni kun hain pyörän. Touhuilin auton luona varmaan viitisen minuuttia ja kun palasin, tuuli oli heittänyt portin auki - mutta mitä teki Jeppe? Istui kuulaisisesti aidan sisäpuolella portin vieressä ja odotti, että vien sen kävelylle ennen lähtöä (kuten olin siinä jo ääneen lupaillut). Teitä skarpimpien koirien omistajia saattaa vähän hymyilyttää tää hehkutus, mutta meidän residenssissä tää on kuulkaas iso juttu!
Uudempia kuvia mm. Kiutakönkäältä on Teemun kamerassa odottamassa muokkaamista, joten tässä maistiaisia meidän ihanan pöljästä terrieristä viime kesältä. Mukana myös ihana Luca, joka tulee meille kesäkuussa hoitoon Erjan & poppoon kesälomareissun ajaksi, ja paras Kamu-kaveri.
