17.11.2011

Porojen etsintää

Fiilistellään hieman alkuviikon hienon poronraatojen etsintäkoulutuksen tunnelmissa: päästiin vihdoin (tiedossa olevilla raadoilla tehtyjen harjoitusten jälkeen) tositoimiin etsimään raatoja - ja meidän porukka löysi yhden ihan uuden raadon! Remu & Lotta olivat jäljillä (mutta kääntyivät takaisin), ja niin myös Jeppe, jonka tyhmyyksissäni käänsin pois jäljeltä noin 20-30 metriä ennen kuin olisimme löytäneet raadon, sillä edellämme oli jo yksi koirakko. Niinpä Marjaana ja Bim saivat kunnian toimia löytäjinä, hieno homma! Raportti löytyy Koillismaan Koirakerhon Facebook-muistiinpanoista.

Marjaana ja Bim raadolla
Raatoharjoittelua: raato oli hyvin peitelty, mutta niinpä vain Luna löysi jostain kauempaa koivenkappaleen! Nemo lipoo huuliaan osinkojen toivossa ja Mikaa naurattaa ;-)
Oli todella hienoa huomata, miten koirat ovat syttyneet raatojen etsintään. Pikkuhiljaa opin itsekin lukemaan Jepen ilmaisua. Tuon yllämainitun raadon vainuttuaan Jeppe terävöityi selvästi, mutta en ollut vielä varma, jäljestikö se vain jänistä vai oltiinko "oikealla asialla". Nytpä tiedän, miltä koira näyttää kun sillä on oikeasti "työhommat" mielessä!

11.11.2011

Toinen kerta toden sanoo

Nyt treenaillaan Oulun oppien mukaan, eilen tehtiin pari pätkää Marin 5.11 olleesta radasta. Tässä näkyy meidän perusongelma välistävedoissa: ohjaaja on ihan liian hidas:



Tässä vähän parempi yritys, silti koira ehtii pysähtyä ennen viimeistä välistävetoa, mutta perille päästiin silti ,-)



Kiva soveltaa oppeja rauhassa, ja perusasiat tosiaan toimivat. Ohjaajan on oltava koiran edellä ja ohjaajan rintamasuunta kertoo koiralle, minne ollaan menossa. Kyllä tästä vielä jotain tulee - hyvää en uskalla vielä luvata, mutta jotain kumminkin ;-)

7.11.2011

Uusi alku

Takana on rankka mutta antoisa agilityviikonloppu Mikko Aaltosen ja Mari Kaplaksen opissa Haukiputaalla, parsonien teholeirillä. Tuloksena paljon oivalluksia ja toisaalta myös karun mutta ihanan totuuden hyväksyminen: aloitamme ohjauskuvioiden treenaamisen ihan kokonaan alusta, koiralähtöisesti ja loogisesti. Kun ohjaaja tekee oikeita asioita oikeaan aikaan, koira toimii kuin unelma! Viikonlopun aikana treenattiin neljällä yli 20 esteen radalla, joista jokaisesta saan palasteltua useita pieniä treenejä. Näissä riittää tekemistä koko talveksi!
 
Tästä - koko viikonlopun viimeisestä - suorituksesta olen kaikkein onnellisin, vaikka kyseessä on vain yksi este: Jeppe meni (kuumumatta) vauhdista pujottelun vain yhdellä verkolla! Lisää videoita www.youtube.com/sariruka.


Lisäksi Mari palautti meidät kaikki maan pinnalle koiran huoltoa koskevalla "palopuheellaan", jonka sisältö oli kyllä 100%:sti totta. Koiran tulisi olla tämän lajin (ja ylipäänsäkin koiranomistamisen) keskipiste ja tärkein asia. Koiran hyvinvoinnin pitää siis olla agilitytreeneissäkin aina se ensisijainen seikka. Saimme hyviä vinkkejä lämmittelyyn, koiran valmistamiseen radalle ja jäähdyttelyyn. Kaikki sellaisia juttuja, joista aina puhutaan itsestäänselvyyksinä, mutta joita sitten itse kukin (minä mukaan lukien) toteuttaa vähän sinne päin. Koiran kustannuksella, pahimmassa tapauksessa koiran terveyden kustannuksella.

Mari puhui heti viikonlopun alussa siitä, että jos koira väsyy (henkisesti tai fyysisesti), sen kanssa ei jatketa treeniä. Tämä tuntui aluksi vähän turhalta, mutta niinpä vain esimerkiksi Nyytti väsähti sunnuntai-iltapäivänä niin, että Ansku sai ottaa/joutui ottamaan varakoira-Vanillan kehiin - Nyytti ei olisi voinut saada treeneistä enää enempää irti. Vanillalle tämä tietty sopi kuin nenä päähän ja pikku-V oli onnellinen, kun sai tehdä vähän möllitason treenejä. Jeppekin läähätti viimeisissä starteissa jo kovasti, mutta oli kuitenkin innolla mukana menossa. Vasta illalla kotona ja seuraavana aamuna tajusin, kuinka väsynyt koira oli - se ei suostunut lähtemään pissalle illalla eikä edes aamulla ennen töihin lähtöäni, vaan kävi eka kerran ulkona vasta puolenpäivän jälkeen (onneksi Teemu oli kotosalla, muuten koira olisi pitänyt kantaa aamulla pihalle pissalle). Ja taas koira vetää sikeitä. Venyttelin sen toki illalla ja Teemu venytteli sitä päivällä, ja onnistuivat käymään pienellä palauttavalla kävelylenkilläkin. 

Toki koiran väsymiseen vaikutti myös ylipäänsä reissussa olo. Jeppe ja "tytöt" tulivat tosi hyvin juttuun, ja Vanillan kanssa Jeppe leikki ihan mahtavasti aina iltaisin. Meno oli ihan erilaista kuin "poikien" leikeissä, varsinkin kun leikkikaveri oli samankokoinen. Tähän asti useimmat Jepen leikkikavereista ovat olleet reilusti Jeppeä isompia, ja sekös käy terrierin luonnolle ;-) Kiitos mukavasta matkaseurasta, Ansku, Nyytti ja Vanilla!