Mission (im)possible, part 2

No niin, nyt on Jeppeä trimmattu hieman lisää. Pepusta, mahtasta ja rinnasta otettiin vielä vähän karvaa pois. Näyttääpi tältä (edestä otettu kuva on hirviösilmillä, kun en jaksanut muokkailla silmiä, punasilmien poisto ei tehoa koirien silmiin...):

Ehkä vielä pitäis saksia peppua enemmän, vai mitäs tuumaatte? Peppua ei pysty nyppimään, se sattuu Jeppeen liikaa, joten harvennan karvoja harvennussaksilla. Mahanalus alkaa kai olla ihan kohdillaan. Entäs rintaryijy?

Sitten pitäisi päättää, yritänkö esittää Jeppeä seisoen (jolloin häntä saa olla vapaasti kippuralla) vai pitelenkö häntää suorempana, jolloin mä joudun kyykkimään koiran takana. Mun seisoessa Jeppe tosin helposti istuu, jolloin mulla menee hetki, ennen kuin mä saan taas pepun ylös (ja pallien alta nostaessa se köyristää aina vähän selkää samoin kuin vatsan alta nostaessakin). Ehkä yritän nostaa sitä tarvittaessa takareisien kohdalta, se saattais toimia parhaiten.

No, näitä ehtii vielä pähkäillä. Tuomarikin vaihtui Tanya Ahlman-Stocmarista Pirjo Aaltoseen, eipä sillä varmaan ole meille mitään merkitystä. Pitää toki varmaan treenailla vielä vähän tuota liikkumistakin, vaikka kylkimyyryksi se varmaan menee... No eikä mene, me mennään hienosti fiiliksellä niinkuin agilityssa!

Ja tämän fantastisen aasinsillan myötä hypätään sitten tiistain Oulun-keikkaan Mikko Aaltosen treeneihin. Olipas taas mahottoman mukavaa, ja kehitystäkin oli havaittavissa, sillä Jeppe pujotteli lyhyellä radanpätkällä ihan oikein ilman verkkoja (jotka eivät mahtuneet kyytiin, kun tultiin yhdellä autolla 4 ihmisen ja 4 koiran voimin). Tältä se näyttää, vauhti on vielä verkkainen, mutta ainakaan koira ei ota tavallisia keppikilareitaan:



Nyt tilattiin sitten Mikon suosituksesta koirakerholle pujotteluohjurit, jotta saadaan jokin välimuoto verkkojen ja pelkkien keppien välille. Jepen kanssa kokeiltiin ohjureita syksyllä Active Dogilla, ja silloin se rynni niiden läpi. Nyt kuitenkin Jepen pujottelussa alkaa olla jo hieman malttia, joten ohjureista saattaisi olla apua.

Tässäpä radan alkupätkää, hienosti meni kunnes sössin itse keinulle viennin:



Korjattiin sitten keinun osuus, Jeppe menee kyllä keinun tosi nätisti:



Tässä Mikon suunnittelemia kiemuroita, voisin taas juosta vähän suorempana, mutta muuten ohjauksissa alkaa jo olla  jotain järkeä. No, eihän koira tietenkään pysähdy pöydälle (jota ei ole harjoiteltu pitkään aikaan) ja painelee puomin sijasta putkeen, tosin sinne taisin itse sen ohjatakin ;-)



Mutta huisin mukavaa oli, yritetään saada Mikolta nyt keväälle treeniaikaa vähintään kerran kuussa. Tänäänkin olisi ollut kova polte mennä toistamaan Mikon rataa maneesille, mutta pakkaskeli pitää meidät juuri nyt sisätiloissa. Ensi viikolla ei ehditä, mutta ehkä sitten näytelmien jälkeen. Siihen asti treenaillaan kotona kaikenlaista pientä kivaa!

Pitkästä aikaa: agilitya

Käytiin eilen treenailemassa agilitya piiiitkän joulutauon jälkeen. Koiralle asiat palailevat mieleen yllättävänkin hyvin, ohjaajalle vähän heikommin ;-)

Tässä Jepen pujottelua neljällä verkolla.



Tässä sitten koko radanpätkä. Keinua edeltävä persjättö on vähän kökkö samoin kuin keinulle vienti, keinun jälkeinen takaaleikkaus hieman pyllöttävä ja valssit edelleen tökkiviä. Putken jälkeen olis pitänyt jarruttaa, mutta kääntyipä toi koira aika napakasti ilman sitäkin. Tokavikan hypyn päällejuoksusta mä oon aika ylpeä. Kerrankin asiat tapahtuivat ajoissa!

Keinulla koira ei pysähdy targetille, sitä pitää vielä tuumailla ja kehitellä. Toisaalta Jeppe kuitenkin jarruttaa tosi hienosti, ja on turvallisempaa, ettei se ryysi ihan keinun päähän. Kontaktialueella käydään kuitenkin, joten sen osalta ei ole huolta. 



Uusi kamera toimii siis ihan mallikkaasti, vaikka maneesissa on tosi vähän valoa.

Ensi viikolla mennään taas Ouluun Aaltosen Mikon oppiin, mukavaa! Sieltä sitten tarkempaa raporttia.

Mission (im)possible: Jeppe näyttelykuosiin?

Nyt ovat hyvät vinkit kullanarvoisia! Jeppe on trimmattu ja näyttää tältä:

Te näyttelyharrastajat ja/tai parsonihmiset: kertokaapas, mitä vielä voitaisiin tälle poikakoiralle tehdä, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä näyttelytulos? Mahan alle (piipun viereen) on jätetty vielä vähän pidempää karvaa, jotta jykevä rintakehä ei korostuisi. Pitäisikö nämä haivenet kuitenkin nyrhiä pois? Entäs pepun tienoo, pitääkö hännän alta vielä nyppiä enemmän karvaa? Häntä on tosi kippura - miten siitä olisi paras pitää kiinni?

Näin hienosti mä en tietty saa sitä seisomaan, kun se vaan kiskoo joka suuntaan (lähinnä narttujen suuntaan). Esittämistä on toki harjoiteltu, mutta uusien koirien läsnäolo on yksinkertaisesti Jepelle ihan liian kiinnostava juttu. Kinkkua otetaan toki apuvälineeksi ja pieni vinkulelu myös, mutta eivätpä ne välttämättä tehoa. Jospa tällä silti se tavoiteltu H irtoaisi...

LUT B-asteet suoritettu!

Jeppe debytoi luolakoirien taipumuskokeessa Karttulassa la 14.1.2012 loistavin tuloksin: B 43 pistettä ja päivän Lupaavin Koira -palkinto. Kokeen järjesti savolaisella leppoisuudella erinomaisen hyvin Itä-Suomen Mäyräkoirat ry. Jos luolakoirien taipumuskoe ei ole entuudestaan tuttu, kokeen kulkuun voi tutustua Kennelliiton sivuilla.

Tuomari Jukka Kinnunen arvioi Jepen suoritusta näin: 

"Ahdinkoputken läpäisy vaivaton. Tyhjän luolan tarkistus muriseva, vajaa (-1p; yksi pesä jäi tarkistamatta). Riistakoe: Koira innokkaasti luolastoon. Raivoisa haukku luukulla. Luukkujen avauduttua kettu oikeaan päätepesään. Koira käyttää hetken hakupesässä, jona aikana kettu siirtyy vasempaan päätepesään. Koira seuraa ja aloittaa määrätietoisen ja kiivaan lähestymisen pyrkien ketun pelotehyökkäyksistä huolimatta samaan tilaan. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä. Kiivasluonteinen luolakoira." Kokeen kesto 1 minuutti.

Tyhjän luolan tarkistus oli tosiaan erikoinen, Jeppe ärisi kaikissa pesissä. Yleisöllä oli hauskaa, sillä koiran edetessä luolastossa kuultiin kyllä varsin selvästi, mitä sillä oli mielessä ;-) 

Kokeen jälkeen käytiin vielä tekemässä luonnonluolan tarkistus, jonka Jeppe suoritti hyväksytysti. Tunnelmat olivat huipussaan, vaikka päivä olikin ollut pitkä ja koko porukkaa meinasi viluttaa enemmän tai vähemmän ulkotiloissa vietettyjen tuntien jälkeen. Majoituimme 10 minuutin ajomatkan päähän Eevantaloon, jossa ohjelmassa oli sapuskaa ja saunomista. Mukava majapaikka, kiva omistaja ja ihan kohtuulliset hinnat. Voin suositella lämpimästi! 

Sunnuntain kokeeseen lähdettiin toiveikkain mielin edellispäivän säpäkän suorituksen jälkeen. Ja tällä kertaa tulikin sitten oikein mallikas LUT B 44 pisteen suoritus, jota tuomari Tomi Tarvainen arvioi näin:

"Ahdinkoputken läpäisy hyvä. Tyhjän luolan tarkistus täydellinen, lähes äänetön. Riistakoe: Koira nopeasti luukulle. Luukulla hyvä haukku. Luukun auettua kettu siirtyy oikeaan peräpesään. Koira seuraa nopeasti aloittaen painostuksen ketun lähietäisyydellä. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä." Kokeen kesto 1 min. 

Olimme suoritusjärjestyksessä ihan alkupäässä, joten loppupäivä kului sitten tulosten lukua odotellessa. Pakkanen paukkui ulkona -15 C tienoilla ja Teemu piti autoa ja koiraa lämpimällä autoilemalla ympäriinsä. Itse seurasin pikkupakkasessa entisessä navetassa melkeinpä kaikkien viidentoista koirakon suoritukset. Taipumuskoetta on mukava seurata, kun kyseessä ei ole kilpailu, ja kaikki kannustavat vilpittömin mielin toistensa koiria. Suurin osa koiranohjaajista tsemppasi koiraansa ahdinkoputkeen (kavennettu aloitustunneli) tosi mukavasti, koiria ei (muutamaa yksittäistä tapausta lukuunottamatta) mitenkään pakotettu tai painostettu. Toki koirien vieteissä oli selvästi eroa, ja ahdingon vauhdilla selvittäneet koirat työskentelivät selvästi muita rohkeammin kettua painostaen.

Loistavien järkkäreiden ansiosta pääsimme kokeen jälkeen kokeilemaan vielä hiekkaesteen kaivamista A-astetta varten. Ensin tehtiin vähän matalampi hiekkakasa, jonka läpi Jeppe kaivoi vaivatta. Sitten kokeiltiin ns. tavallisen korkuisella hiekkakakulla. Jeppe aloitti kaivamisen, tuumaili ja vinkui hetken ja puski sitten vauhdilla hiekkakasan läpi ketun luo luukulle. Nyt siis ollaan melkein valmiita A-asteen kokeeseen Oulussa 18.3., vain yksi pikkujuttu eli yli 15 kk ikäisenä saavutettu näyttelytulos (vähintään H) puuttuu!

Niinpä eilen Jepestä pestiin ketunkakat pois ja tänään koiraparka pääsi päällimmäisistä karvoistaan. Trimmausta täytyy ehkä vielä vähän jatkaa, edellisestä trimmauskerrasta on sen verran aikaa, että trimmaajakin on taas vähän ulapalla. Keuruun ryhmänäyttelyä 4.2. ollaan nyt katsottu "sillä silmällä", ilmoittautumisaikaa olisi vielä pari päivää. Näyttelyyn meno ei suoraan sanottuna ihan kamalasti houkuttele, sillä Jeppe on ihan liian kiinnostunut muista koirista liikkuakseen fiksusti. Mutta onneksi se käyttäytyy hyvin pöydällä ja liikkumistakin ehditään vielä treenata, joten toivottavasti tavoiteltu H (hyvä) irtoaa. Majoitus järjestynee kätevästi Teemun vanhempien mökiltä Vilppulan tienoilta. Kilometrejä kertyy, mutta mitäpä sitä ei tuon karvakasan eteen tekisi! Kun katsoo alla olevaa kuvaa, on vaikea uskoa, että tuomari arvioi tämän koiran "kiivasluonteiseksi luolakoiraksi", vai mitä mieltä olette?

Repovaaran Baikal LUT B 43 p ja 44 p + päivän Lupaavin Koira -pysti

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui ihan ohimennen ainakin täällä meidän blogissa. Tosielämässä olikin sitten kiireisempää. Pääsimme Teemun kanssa joulukuussa (sammutustyökurssin käytyämme) mukaan Rukan vapaapalokunnan toimintaan, ja arvata saattaa, että uudenvuoden aikaan oli sitten vähän säpinää. Mutta tämä uusi "harrastuksemme" on tosi palkitseva ja uutta opitaan koko ajan.

Saimme vuodenvaihteeksi Jepen supersuosikin Lucan kyläilemään, ja onnistuimme ylipuhumaan koiran hoitoomme loppiaiseen asti. Naapurin nartun juoksu aiheuttaa "jätkien" välillä hieman haasteita, sillä Jeppe yrittää koko ajan astua Lucaa. Onneksi Lucalla on äärimmäisen pitkä pinna ja mahtavasti auktoriteettia, joten se pistää aika ajoin Jepen tonttiin pelkästään katseen voimalla. Valitettavasti parsonin muisti on tässä(kin) asiassa vain sekuntien mittainen, joten tätä huvittavaa valtataistelua käydään päivässä useita kymmeniä kertoja. 

Alfauros ja groupie. Huomaa tassut.

Jepen älykkyysosamäärä tuntuu aina hieman kasvavan, kun Luca on kyläilemässä; ehkäpä fiksusta koirasta tarttuu joitain vaikutteita? Tosin urpoilun määrä myös tuplaantuu hetkittäin, ja valitettavasti olemme onnistuneet opettamaan Lucalle myös pahoja tapoja: se varasti tänään röyhkeästi ovikellotreeniä varten varattuja kinkunpalasia keittiön apupöydältä (tosin Jeppe ei tällaisia harrasta, liekö liian pieni ruoka-annos vai kasvanut liikuntamäärä johtanut Lucan tähän epätoivoiseen tekoon).

Agilitya käytiin treenailemassa Jepen  kanssa edellisen kerran ennen joulua. Otettiin vähän Oulussa tehtyjen parsontehotreenien toistoa pienissä pätkissä. Tässä ekassa pätkässä ohjaajalla oli haastetta valssaamisen kanssa (pujottelun jälkeinen hyppy).

Seuraavaksi haastettiin taas ohjaajan ehtimistä. Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja putkeen ohjaamiseen (jotta ehtisin itse paremmin hypyille), mutta tämä oli ainoa toimiva toteutus; mutkat menevät vähän pitkiksi, mutta ainakin koira menee sinne  minne pitääkin.



Tämä viimeinen treeni oli sitten meille jo aikalailla vaikea, mutta tarkalla ohjauksella koira saatiin menemään putken sijaan pujotteluun (ja etenemään siellä; suurin osa yrityksistä johti siihen, että koira vain pyörähti ekassa välissä ja ilman verkkoja aloitti yleensä vielä väärältä puolelta).



Muutenkin huomattiin, että pitkä tauko tekee pujottelutreenille hallaa; koira ei meinannut selvitä kepeistä millään ilman muutamaa verkkoa. Joten nyt pitää alkaa raivata kalenterista taas aikaa omallakin treenille. 

Jatkossa saattekin treeneistä nähtäväksi hippasen tasokkaampaa materiaalia (ei varmaan niinkään suorituksen kuin tekniikan osalta), sillä joulupukki toi minulle kauan kaivatun videokameran, Sony HDR CX115E. Hyvä paketti edulliseen hintaan, ja kamera on ihan hurjan pieni, menee kätevästi taskuunkin! Mielenkiintoista päästä kokeilemaan sitä maneesille, sillä yksi valintaperuste oli laadukas hämäräkuvaus. Onhan tällä Teemun järkkärilläkin saanut vaikeissa olosuhteissa ihan katsottavaa kuvaa, mutta järkkäri on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitettu still-kuvaukseen, joten oletettavasti oikealla videokameralla saadaan parempaa materiaalia. Treenien sisällöllisestä puolesta en tosin anna mitään takeita ;-) 

Luca on siis meillä ainakin perjantaihin asti ja sunnuntaina tilalle tulee mahdollisesti hoitoon heti toinen koirakaveri eli Kamu. Kaverukset ovat tavanneet toisiansa viime aikoina vähän harvakseltaan, joten totuttautumiseen menee varmasti hetki. Mutta aiemmillakin visiiteillä ollaan päästy jo hetken päästä leikkitouhuihin, joten koirien yhteiselo sujunee tälläkin kertaa. Muistin virkistykseksi alla oleva otos (varmaan kolmatta kertaa tässä blogissa, mutta tää on niin maino kuva).

Ja seuraavan viikon lopulla tiedossa on reissu Oulun kautta Karttulaan Jepen ensimmäisiin luolakokeisiin (la-su). Olemme ilmoittautuneet myös Oulussa su 18.3. järjestettävään luolakokeeseen. Jos hyvin menee, kesällä pitäisi sitten hakea vielä vähintään H:n arvoinen näyttelytulos, jotta Jeppe saisi virallisen nimensä eteen hieman arvokkaampia kirjaimia KoiraNetissä. Jännää! Mutta eipä mennä asioiden edelle, parsonin kanssa voi tapahtua ihan mitä vaan!