Sanovat, että kyllä kaksi koiraa menee siinä missä yksikin. Ei muuten pidä paikkaansa. Tuntuu, että vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja kaikkeen, mitä pitäisi tehdä töissä, kotona ja koirien kanssa. Blogin päivittämiset yms. tietokonepuuhat jäävät tässä kisassa helpostikin kakkoseksi.
Viime viikot ollaan menty edelleen hihnalenkeillä Jallun jalan takia, sillä koira on ontunut leikkaukesta lähtien, joten ollaan rajoitettu sen liikkumista. Asia alkoi huolestuttaa (kun kuulemma kuukauden päästä leikkauksesta koiran olisi pitänyt olla oireeton), joten käytiin röntgenissä eläinlääkäriasema Otuksessa tämän viikon tiistaina. Saatiin sikäli mielenrauha, että luu oli ihan hyvässä asennossa ja akuutimman nivelrikkovaaran estämiseksi oli tehty kaikki voitava. Luutuminen on kuitenkin vielä hieman kesken, ja ilmeisesti se aiheuttaa koiralle kipua. Joten hihnalenkeillä jatketaan vielä 2-3 viikkoa (ja ontuminen onkin jo vähentynyt tämän viikon aikana). Jallun soveltuvuudesta metsästyskäyttöön ei lääkäri osannut sanoa vielä mitään: koira tulee sitten kuvauttaa kunhan sen kasvu on loppunut, ennen kuin sen kanssa aletaan touhuta rankemmissa maastoissa ja pidempiä settejä. Ennen leikkausta oltiin tehty korkeintaan puolen tunnin metsälenkkejä, ja varmaan seuraavat puoli vuotta jatketaan sitten vielä aika lailla samaan malliin, koiraa varovasti kuormittaen. Jallulle tuli tosiaan eilen mittariin puoli vuotta, onnittelut meidän pikkumustalle! Hetken jo tuntui, ettei tuosta vääräsäärestä ole eläjäksi, mutta jospa siitä vielä tulisi ihan toimiva koira ja jopa metsästyskoira. Aika näyttää. Agilitykoirasta en uskalla edes haaveilla :-(
Ja virtaahan tuossa pikkumustassa riittää, joten hirvittää ajatellakin, kuinka sillä lähtee mopo keulimaan kun se pääsee ulkoilemaan vapaana. Siis jos pääsee, sillä sen tottelevaisuus on tällä hetkellä ihan nolla. Pikkulinnut kiinnostavat niin paljon, että koira karkailee jopa oven välistä pihalle eikä tule takaisin ennen kuin on "metsästänyt" riittävästi. Herkut, lelut,.linnunsiivet yms. on kokeiltu, tuloksetta. Samoja ongelmia koettiin Jepen kanssa, näköjään historia toistaa jälleen itseään. Tuleekohan meille ikinä sellaista koiraa, jolle luoksetulon opettaminen olisi helppoa? Ei varmaankaan. Mutta mussukoita ne on silti!
Lääkärikäynnistä vielä sellainen lisäys, että samassa rauhoituksessa hoidettiin myös Jallun kylkeen kasvanut patti, joka osoittautui tulehtuneeksi talirauhaseksi. Sen tyhjentäminen onnistuu kuulemma tarvittaessa myös kotikonstein (jos kertatyhjennys ei riittänyt), mutta oli se kyllä sen verran brutaalia ja sottaista puuhaa, että toivotaan homman hoituneen kerralla kuntoon.
Meidän perheen "fiksumpi" metsästyskoira (heh) Jeppe on puolestaan päässyt mielipuuhaansa ihan luvan kanssa, tuloksena heti kaksi metsoa kahdelta ensimmäiseltä "iltakävelyltä". Tosin jälkimmäinen rääpälemetso osoittautui erittäin harvinaiseksi korpimetsoksi (metson ja teeren sekoitus), joka olisi ehdottomasti kannattanut täyttää trofeeksi, jos Jeppe ei olisi ensin rouskauttanut siltä toista jalkaa poikki ja pikkasen kylkiluita ruttuun ja Teemu sen jälkeen (tilanteen harvinaisuutta tiedostamatta) suolistanut linnun. No, saatiinpa paistia pataan. Tänään Teemu oli metsällä kaverinsa Mikon ja weimarinseisoja Avan kanssa, kotiin tuomisina yksi riekko ja jänis. Kokeiltiin tarjota jänistä Jallulle kannettavaksi (noudettavaksi), pentu ei ihan vielä ymmärtänyt asiaa.
Agilityakin ollaan kisattu ja treenattu vaihtelevissa määrin. Käytiin Anskun kanssa Haukiputaalla KAS:n kisoissa syyskuun alussa, Jepelle kaksi hyllyä, eka radan keskeytin kun se ryykäsi A:lla, toisella radalla se karkasi putkeen. Kontaktien kanssa oli myös ongelmia, mutta pujottelu sujui kivasti ja koira pysyi paikoillaan lähdössä, vaikka kävikin tosi kuumana.
Ansku ja Nyytti saivat hienosti kaksi tulosta ja niillä palkintosijan, vaikka nollatuloksia eivät olleetkaan. Ja Vanilla debytoi mölliradalla hienosti kakkossijalle. Tarkoitus oli käydä myös Limingan ryhmänäyttelyssä samalla reissulla, mutta aivokapasiteetin tilapäisen häiriön takia ilmoitin koiran näyttelyyn samalle päivälle kuin agilitykisaan, joten näyttelyreissu jäi sitten käymättä.
Muutoin agilitytreenejä on ollut vähemmän, mutta ollaan treenattua pujottelua kotipihalla. Tänään oli Henrika Itäniemen vetämä koulutus, Jeppe meni hyppyrataa hienosti, itse kävin hetkittäin aika "hitaalla". Pujottelu sujui taas hienosti, siihen olin tyytyväinen, ja starteissakin pysyttiin ihan hyvin.
Ja koira lukee hyvin ohjausta, jos se on oikea-aikaista ja oikeín kohdistettua. Jarrutukset eivätä ole sen vahvin puoli, niitä pitää muistaa treenailla. Ehdittiin myös tehdä melkoista pyörittelyrataa tavallista lyhyemmillä esteväleillä (rimat maassa), eri ohjauskuviot käytiin läpi vaikeimmissa kohdissa, kunnes löytyi kullekin koirakolle toimivin ohjaustapa. Sylkkäri toimi meillä aika monessa paikkaa.
Tässä edellisen radan loppuosa.
Syksylle ei ole suunniteltuna kisoja, sillä päästiin mukaan agilityn Pohjois-Suomen aluevalmennusryhmään, ja alkavalla talvikaudella keskitytään treenaamaan, kisoja ei muistaakseni kuulu harjoitusohjelmaan lainkaan. Ja mitäpä sitä turhaan kisaamaan, kun kontaktit ovat vielä selkeästikin vaiheessa.
Lisäksi saatiin sovittua Aaltosen Mikon kanssa treenit Active Dogin hallille kerran kuussa, joten tänä talvena tulee kyllä paljon treeniä hyvien valmentajien ohjaamana. Ja myös meidän talvitreenipaikan tilanne on tulevana talvena aiempaa parempi, kun päästään treenailemaan marraskuussa valmistuvaan uuteen maneesiin. Ja ympärivuotista treeniähän me kaivataan, jotta voidaan kehittyä tässä lajissa.
Näyttelyhommiakin on tiedossa, sillä lauantaina 6.10. mennään ryhmänäyttelyyn Tuuloseen ja sunnuntaina 7.10. parsonien erkkariin Hyvinkäälle. Keräillään uroslistalle tarvittavia näyttelytuloksia, ja niiden lisäksi käydään sitten vielä polvitarkastuksessa, ja sen jälkeen Jepellä pitäisi olla vaadittavat tulokset ja tutkimukset tehtynä. Sitten jäädään vain odottelemaan parsontyttöjen yhteydenottoja henkeä pidätellen ;-)
Eilen käytiin pönöttämässä treenimielessä Multasniemen mätsärissä, palkintosijoja ei tullut mutta koirat käyttäytyivät ihan mukavasti. Jallu oli yllättävän rauhallinen ja Jeppe seisoi kehässä ihan kivasti. Sen takajalkojen asentoa tai häntää on turha lähteä hipelöimään, koira vetää heti selän köyryyn ja alkaa väistellä, joten yritän vain saada sen seisomaan edes jossain määrin nätissä asennossa.
Tässähän tulikin kerralla koko kuukauden kuulumiset ja näin jälkikäteen ajatellen ei ole ihme, jos elämä tuntuu kiireiseltä, kun mukaan laskee vielä Jallun viikoittaiset pentukurssitreenit, vapaapalokuntatreenit, ruska-aikana selvästi kasvaneen hälytysten määrän ja syyskuun alussa olleen pelastuslaitoksen eläintenpelastuskurssin Muhoksella (suurkiitos äidille koirien päivähoidosta, Jallulle pidettiin mahtavasti kurikoulua ja Jeppe sai fiksun koiran tittelin ;-). Eläintenpelastuskurssi oli tosi mielenkiintoinen, taluteltiin hevosia ja kohtuullisen eläväisiä vasikoita, ohjailtiin lammaslaumaa, harjoiteltiin lintujen kiinni ottamista ja pitelin käärmettä eka kertaa eläissäni! Oli siellä vielä käärmettäkin eksoottisempi otus, kuten kuvasta käy ilmi!
Viime viikot ollaan menty edelleen hihnalenkeillä Jallun jalan takia, sillä koira on ontunut leikkaukesta lähtien, joten ollaan rajoitettu sen liikkumista. Asia alkoi huolestuttaa (kun kuulemma kuukauden päästä leikkauksesta koiran olisi pitänyt olla oireeton), joten käytiin röntgenissä eläinlääkäriasema Otuksessa tämän viikon tiistaina. Saatiin sikäli mielenrauha, että luu oli ihan hyvässä asennossa ja akuutimman nivelrikkovaaran estämiseksi oli tehty kaikki voitava. Luutuminen on kuitenkin vielä hieman kesken, ja ilmeisesti se aiheuttaa koiralle kipua. Joten hihnalenkeillä jatketaan vielä 2-3 viikkoa (ja ontuminen onkin jo vähentynyt tämän viikon aikana). Jallun soveltuvuudesta metsästyskäyttöön ei lääkäri osannut sanoa vielä mitään: koira tulee sitten kuvauttaa kunhan sen kasvu on loppunut, ennen kuin sen kanssa aletaan touhuta rankemmissa maastoissa ja pidempiä settejä. Ennen leikkausta oltiin tehty korkeintaan puolen tunnin metsälenkkejä, ja varmaan seuraavat puoli vuotta jatketaan sitten vielä aika lailla samaan malliin, koiraa varovasti kuormittaen. Jallulle tuli tosiaan eilen mittariin puoli vuotta, onnittelut meidän pikkumustalle! Hetken jo tuntui, ettei tuosta vääräsäärestä ole eläjäksi, mutta jospa siitä vielä tulisi ihan toimiva koira ja jopa metsästyskoira. Aika näyttää. Agilitykoirasta en uskalla edes haaveilla :-(
Ja virtaahan tuossa pikkumustassa riittää, joten hirvittää ajatellakin, kuinka sillä lähtee mopo keulimaan kun se pääsee ulkoilemaan vapaana. Siis jos pääsee, sillä sen tottelevaisuus on tällä hetkellä ihan nolla. Pikkulinnut kiinnostavat niin paljon, että koira karkailee jopa oven välistä pihalle eikä tule takaisin ennen kuin on "metsästänyt" riittävästi. Herkut, lelut,.linnunsiivet yms. on kokeiltu, tuloksetta. Samoja ongelmia koettiin Jepen kanssa, näköjään historia toistaa jälleen itseään. Tuleekohan meille ikinä sellaista koiraa, jolle luoksetulon opettaminen olisi helppoa? Ei varmaankaan. Mutta mussukoita ne on silti!
 |
| Jepen ilme ;-) |
 |
| Jallun jarru petti |
 |
| Kullekin kokonsa mukaan? |
Lääkärikäynnistä vielä sellainen lisäys, että samassa rauhoituksessa hoidettiin myös Jallun kylkeen kasvanut patti, joka osoittautui tulehtuneeksi talirauhaseksi. Sen tyhjentäminen onnistuu kuulemma tarvittaessa myös kotikonstein (jos kertatyhjennys ei riittänyt), mutta oli se kyllä sen verran brutaalia ja sottaista puuhaa, että toivotaan homman hoituneen kerralla kuntoon.
Meidän perheen "fiksumpi" metsästyskoira (heh) Jeppe on puolestaan päässyt mielipuuhaansa ihan luvan kanssa, tuloksena heti kaksi metsoa kahdelta ensimmäiseltä "iltakävelyltä". Tosin jälkimmäinen rääpälemetso osoittautui erittäin harvinaiseksi korpimetsoksi (metson ja teeren sekoitus), joka olisi ehdottomasti kannattanut täyttää trofeeksi, jos Jeppe ei olisi ensin rouskauttanut siltä toista jalkaa poikki ja pikkasen kylkiluita ruttuun ja Teemu sen jälkeen (tilanteen harvinaisuutta tiedostamatta) suolistanut linnun. No, saatiinpa paistia pataan. Tänään Teemu oli metsällä kaverinsa Mikon ja weimarinseisoja Avan kanssa, kotiin tuomisina yksi riekko ja jänis. Kokeiltiin tarjota jänistä Jallulle kannettavaksi (noudettavaksi), pentu ei ihan vielä ymmärtänyt asiaa.
 |
| Jeppe ja metso |
Agilityakin ollaan kisattu ja treenattu vaihtelevissa määrin. Käytiin Anskun kanssa Haukiputaalla KAS:n kisoissa syyskuun alussa, Jepelle kaksi hyllyä, eka radan keskeytin kun se ryykäsi A:lla, toisella radalla se karkasi putkeen. Kontaktien kanssa oli myös ongelmia, mutta pujottelu sujui kivasti ja koira pysyi paikoillaan lähdössä, vaikka kävikin tosi kuumana.
Ansku ja Nyytti saivat hienosti kaksi tulosta ja niillä palkintosijan, vaikka nollatuloksia eivät olleetkaan. Ja Vanilla debytoi mölliradalla hienosti kakkossijalle. Tarkoitus oli käydä myös Limingan ryhmänäyttelyssä samalla reissulla, mutta aivokapasiteetin tilapäisen häiriön takia ilmoitin koiran näyttelyyn samalle päivälle kuin agilitykisaan, joten näyttelyreissu jäi sitten käymättä.
Muutoin agilitytreenejä on ollut vähemmän, mutta ollaan treenattua pujottelua kotipihalla. Tänään oli Henrika Itäniemen vetämä koulutus, Jeppe meni hyppyrataa hienosti, itse kävin hetkittäin aika "hitaalla". Pujottelu sujui taas hienosti, siihen olin tyytyväinen, ja starteissakin pysyttiin ihan hyvin.
Ja koira lukee hyvin ohjausta, jos se on oikea-aikaista ja oikeín kohdistettua. Jarrutukset eivätä ole sen vahvin puoli, niitä pitää muistaa treenailla. Ehdittiin myös tehdä melkoista pyörittelyrataa tavallista lyhyemmillä esteväleillä (rimat maassa), eri ohjauskuviot käytiin läpi vaikeimmissa kohdissa, kunnes löytyi kullekin koirakolle toimivin ohjaustapa. Sylkkäri toimi meillä aika monessa paikkaa.
Tässä edellisen radan loppuosa.
Syksylle ei ole suunniteltuna kisoja, sillä päästiin mukaan agilityn Pohjois-Suomen aluevalmennusryhmään, ja alkavalla talvikaudella keskitytään treenaamaan, kisoja ei muistaakseni kuulu harjoitusohjelmaan lainkaan. Ja mitäpä sitä turhaan kisaamaan, kun kontaktit ovat vielä selkeästikin vaiheessa.
Lisäksi saatiin sovittua Aaltosen Mikon kanssa treenit Active Dogin hallille kerran kuussa, joten tänä talvena tulee kyllä paljon treeniä hyvien valmentajien ohjaamana. Ja myös meidän talvitreenipaikan tilanne on tulevana talvena aiempaa parempi, kun päästään treenailemaan marraskuussa valmistuvaan uuteen maneesiin. Ja ympärivuotista treeniähän me kaivataan, jotta voidaan kehittyä tässä lajissa.
Näyttelyhommiakin on tiedossa, sillä lauantaina 6.10. mennään ryhmänäyttelyyn Tuuloseen ja sunnuntaina 7.10. parsonien erkkariin Hyvinkäälle. Keräillään uroslistalle tarvittavia näyttelytuloksia, ja niiden lisäksi käydään sitten vielä polvitarkastuksessa, ja sen jälkeen Jepellä pitäisi olla vaadittavat tulokset ja tutkimukset tehtynä. Sitten jäädään vain odottelemaan parsontyttöjen yhteydenottoja henkeä pidätellen ;-)
Eilen käytiin pönöttämässä treenimielessä Multasniemen mätsärissä, palkintosijoja ei tullut mutta koirat käyttäytyivät ihan mukavasti. Jallu oli yllättävän rauhallinen ja Jeppe seisoi kehässä ihan kivasti. Sen takajalkojen asentoa tai häntää on turha lähteä hipelöimään, koira vetää heti selän köyryyn ja alkaa väistellä, joten yritän vain saada sen seisomaan edes jossain määrin nätissä asennossa.
Tässähän tulikin kerralla koko kuukauden kuulumiset ja näin jälkikäteen ajatellen ei ole ihme, jos elämä tuntuu kiireiseltä, kun mukaan laskee vielä Jallun viikoittaiset pentukurssitreenit, vapaapalokuntatreenit, ruska-aikana selvästi kasvaneen hälytysten määrän ja syyskuun alussa olleen pelastuslaitoksen eläintenpelastuskurssin Muhoksella (suurkiitos äidille koirien päivähoidosta, Jallulle pidettiin mahtavasti kurikoulua ja Jeppe sai fiksun koiran tittelin ;-). Eläintenpelastuskurssi oli tosi mielenkiintoinen, taluteltiin hevosia ja kohtuullisen eläväisiä vasikoita, ohjailtiin lammaslaumaa, harjoiteltiin lintujen kiinni ottamista ja pitelin käärmettä eka kertaa eläissäni! Oli siellä vielä käärmettäkin eksoottisempi otus, kuten kuvasta käy ilmi!
 |
| Eläintenpelastuskurssin eksootttisimpia tuttavuuksia |
