16.10.2012

Erkkari ja ensilumi

Otsikossa tähdellisimmät. 7.10. käytiin siis pyörähtämässä parsonien erkkarissa Hyvinkäällä, jossa tuomari Tarmo Viirtelän arvioimana saatiin tulos EH (erittäin hyvä) KÄK4 (käyttöluokan 4. sija kun oli vain 4 urosta): "Hyvä päänmuoto. Purenta ok. Vaaleahko kirsu ja silmät. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Hyvä lapakulma. Hieman suora ja lyhyt olkavarsi. Tiiviit tassut. Rintakehä mitattavissa. Hyvä selän pituus ja rungon muoto. Iloinen häntä. Hyvät takakulmat. Erinomainen karva ja lihaskunto. Liikkuu hieman lyhyellä askeleella ja nenä maassa. Hyvä käytös." Surkeaan liikkumiseen nähden tämä oli meille ihan loistava tulos. 

Edellispäivänä käytiin myös Tuuloksessa, jossa tuomari Markku Kipinä arvioi H:n (hyvä, lisätty 23.10.2012 kun unohtui mainita alun perin) arvoisesti Jeppeä näin. "Hyvärunkoinen, niukasti kulmautunut uros. Lyhyehkö kaula. Selkälinja saisi olla tiiviimpi ja suorempi. Tilava rintakehä. Rullalle kiertyvä häntä. Hyvä pään muoto. Purenta ok. Tummat silmät. Saisi kantaa korviaan paremmin. Ei parhaassa turkissa tänään. Liikkuu lyhyellä rungon alle jäävällä askeleella. Olemuksesta puuttuu ryhdikkyys."

Pelkkien arvioiden perusteella mulla olisi ollut mukanani kaksi eri koiraa, mutta kun kyse on arvostelulajista, näinkin voi käydä. Pääasia on, että erkkarista saatiin kiva tulos ja uroslistalle vaaditut kolme tulosta aikuisena (joista yksi erkkarista) on nyt kasassa. Huomenna vuorossa on silmä- ja polvitarkastus, ja jos tulokset ovat ok (kuten uskallan toivoa) pistetään tiedot menemään parsonien poikamieslistalle ;-) 

Oli mukava käydä "sukuloimassa" ja tervehtimässä Teemun vanhempia ja sisaruksia perheineen sekä Teemun pappaa, mutta kyllähän matka Rukalta Tuusulaan on aika kamalan pitkä! Viime viikonlopun Oulun reissu (yksin ajaen) ei tuntunut suoraan sanottuna miltään, vaikka ajelin Ouluun lauantaina ja palailin sunnuntaina. Teemana agilityn Pohjois-Suomen aluevalmennustiimin ensimmäinen koulutusviikonloppu. Olin varannut Jepelle paikan Anna Oreniuksen valmennukseen molempina päivinä. Lauantaina aikataulutuksessa jäi vähän toivomisen varaa, mutta onneksi olin varautunut seurailemaan muiden treenejä, joten kolmosluokan koirakoiden treenien seuraaminen ja kuvaaminen paikkasi tilannetta. Ja sunnuntaina huolehdittiin sitten itse, että jokainen sai sovitun verran treeniaikaa, ja homma toimi hienosti. 

Lauantaina treenailtiin kontakteja. Ongelmanahan on, että radalla kierroksilla käydessään Jeppe ei malta pysähtyä 2on2off-asentoon. A-esteellä se tulee joskus alas niin vauhdilla, että pysähtyminen ei ole edes mahdollista. Ja jos Jeppe muistaa pysähtyä esim. puomilla 2on2off, se ei välttämättä lähde etenemään heti ensimmäisellä vapautuskäskyllä. Keinulla se saattaa jäädä himmailemaan puolestaan aika ylös (siinä siltä ei vaadita maakosketusta). Aaltosen Mikon kanssa suunniteltiinkin jos, että palautetaan kosketusalusta takaisin käyttöön etupalkan kera ja aletaan lisätä sanallisia ja liikkeen häiriöitä. Anna puolestaan muistutti kehumaan juuri kun koiran tassut osuvat alustalle, jotta voin sitten vapauttaa sen saman tien etupalkalle. Nyt alussa pyritään treenaamaan enemmän niin, että olen itse liikkeessä vapautuskäskyn antaessani. Lisäksi pitää muistaa treenata myös siten, että jään itse koiran taakse. Samoin sivuttaisia irtoamisia pitää muistaa harjoitella, ja niissä tarkoitus on vaatia koiraa kuitenkin suoraan asentoon. Lisäksi pitää muistaa treenata myös vinoja (takaisinpäin) lähtöjä kontaktilta, mutta niiden jälkeen treenataan aina 3-4 toistoa suoralla etupalkalla. Alla koostetta meidän kontaktitreenistä.


Lisäksi treenailtiin päällejuoksua ja saksalaista, tässä meidän päällejuoksutreeniä. 


Pujottelua ei treenattu kuin radalla, jossa sisäänmenokulma suoraan sivulta vauhdilla osoittautui Jepelle turhan haastavaksi. Pujottelun treenaamiseen verkoilla Anna antoi hyvän vinkin siinä vaiheessa kun koirakko alkaa vähentää verkkoja: verkosta kannattaa irrottaa ensin vain etuosa, jota käännetään sitten hiljalleen sivulle päin. Eli koiralle houkutus karata "avoimesta" kohdasta on aika pieni, kun sen pitäisi kääntyä taaksepäin tai vähintäänkin siirtyä aika paljon sivusuunnassa, jotta se pääsisi pois pujottelulinjasta. Tämän jälkeen irrotetaan myös taaempi osa, ja siirretään verkkoja aina kerta kerralta kauemmas pujottelusta. Lisäksi Anna kehotti treenaaamaan joka kerta kaikki sisäänmenokulmat (yhteensä 8 pujottelukertaa), pikku hiljaa etäisyyksiä ja vauhtia kasvattaen. 

Meidän tapauksessamme tarvitaan edelleen sisääntulokulmien treeniä kahdella verkolla varmistellen, ja samoin olisi hyvä opettaa koiralle poispäinkääntö ja tiukka takaisin kääntö pujottelun ulostulopäissä. 

Sunnuntain ratatreeniin antia: persjätöissä minun tulisi edetä rohkeammin koiran edellä (jos koira ohittaa koko esteen, käytetään siivekkeitä ohjaamaan koira oikealle linjalle). Lisäksi ennen vaikeampia takaakiertoja (vrt. radalla pituus + takaakierto) koira tulee muistaa ottaa haltuun vastakädellä ja kääntämällä hartialinjaa kohden koiraa, samalla kun ohjaajan juoksulinja vie kohti siivekettä. Silloin koira on helppo vapauttaa ajoissa takaakiertoon ilman pelkoa siitä, että se hyppää esteen väärään suuntaan. Niistoissa pitää muistaa edetä vauhdilla ja rohkeasti niistoasentoon. 


Jallun osalta meneillään on hihnakävelyn tehotreenin viikko numero kaksi; koira on ollut mun mukana töissä ja ollaan kuljettu työmatka jalkaisin sivulla kulkemista opetellen. Hihna on mun vyötäröllä niin lyhyenä kuin mahdollista, ja pysähdyn heti kun koira vetää tai huutaa. Ja sehän kiljuu kuin kuolemankielissä heti kun se näkee tai kuulee pikkulintuja lähistöllä. Ja palkkaa tulee aina kun koira kulkee sivulla hihna löysällä ja huutamatta. Pahimmillaan ollaan edetty askel kerrallaan pysähdellen ja pisimmillään kahden kilometrin työmatkaan on kulunut melkein kaksi tuntia. Edistystä tapahtuu todella hitaasti. Viime viikolla kuljettiin latupohjaa pitkin (mikä tarkoitti lyhyen mutta sitäkin kiihottavamman polunpätkän kulkemmista matkan varrella), mutta tällä viikolla helpotin hommaa ja siirryttiin kokonaan asfalttitielle. Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu... Tosin eilen illalla Jallu hämmästytti meidät; Teemun ja Jepen tullessa illalla metsältä Jallu säntäsi yläkerran portaiden viereen (jossa koiria yleensä pyydetään odottamaan kun joku tulee ovesta), istui ihan pyytämättä ja kävi vielä maahankin makuulle odottaemaan, että Teemu ja Jeppe pääsivät tuulikaapista eteisen puolelle. Ja koira liikkui vasta kun annoin luvan! Eli kyllä ne kaksi hernettä pikkukokkerin aivoissa kohtaavat tiettävästi toisensa aina silloin tällöin! 

Tulevana viikonloppuna Teemu suuntaa koirien kanssa Joroisille cockerien mestruusmittelöitä seuraamaan, kun taas minä vietän viikonloppua työpaikan synttärijuhlien merkeissä. 

Niin ja se ensilumi tuli Rukalle eilen, tässä otos webbikamerasta ja parhaillaan tykitetään lunta rinteille :-D 

3.10.2012

Pikkumusta pätevänä

Pikkumustan eli Jallun pentukurssi sai tänään päätöksensä loppukokeen myötä. Vastaantulijoiden (ihmisten ja koirien) tervehtiminen eli koiran kannalta tervehtimättä jättäminen, paikoillaan olo (ohjaajan kiertäessä koiran ympäri) ja luoksetulo sujuivat hienosti. Valo meinasi loppua kesken, joten kuvat ovat vähän tärähtäneitä ja tummia, mutta kyllä niistä selvää saa.









Valkoinen paholainen (Jeppe) on puolestaan kunnostautunut lintumetsällä omimalla teeren ja jäljittämällä kaikkea mahdollista oravasta karhuun (harvemmin niitä lintuja... ;-) No, kohtuullisen karuista linnunluovutusneuvotteluista huolimatta metsästyspuuhat ovat sille varmasti mieluisempia kuin tämän viikonlopun ohjelma, eli pönötystä ryhmänäyttelyssä Tuulosessa ja rodun erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä. Jos näistä näyttelyistä saadaan vähintään tulos H (hyvä), parsonien uroslistalle pääsystä puuttuu enää voimassa olevat silmä- ja polvitarkastustulokset. Tarkastuksiin ollaan jo ilmoittauduttu, joten aika hyvällä mallilla on tämäkin projekti.

Viime viikonloppuna käytiin Mikko Aaltosen treeneissä Haukiputaalla, olipas taas erinomaiset treenit. Treenailtiin sivuttaisirrotusta renkaalle, niistoja, mutkaputkeen takaa lähetystä ja takaaleikkausta.
Niistoissa mä olen vielä ihan liian hidas ja ajoitus ja asennot ovat vähän (tai vähän enemmänkin) pielessä, mutta opitaan, opitaan!

Tässä niistoa ja pujottelua.



Tässä radan loppuosaa.