Jopon eka talvi!

Maisemat ovat vaihtuneet kovin talvisiksi kahdessa viikossa:

Jopo kävi eilen tehosterokotuksessa, eli ikää on 16 viikkoa, painoa tasan 7 kg (ihan neljän eri punnituskerran perusteella vahvistettu lukema, Jopo nimittäin tykkäsi käydä vaa'alla kun siellä olemisesta sai kanaa, joten Jopo tarjosi tätä toimintoa innokkaasti koko ajan...) mutta palleja ei pikkukaverilla näy vieläkään. Jospa ne kulkuset sieltä vielä putkahtaisivat kun joulunaika lähestyy... Ja tällä kertaa selvittiin rokotuksesta ilmeisesti ilman ripulia; rokoteaine vaihdettiin ja raivotautirokote laitetaan erikseen aikaisintaan viikon päästä. Lisäksi syötin Jopolle aamusta lähtien Biobakia, ja vatsahan on pysynyt muutenkin hyvällä mallilla Maukas Juniorin ja Applaws Puppyn yhdistelmällä. Ja nameina Jopo saa pelkästään uunissa paistettua kanaa. Kyllä kelpaa!

Jopon terveiset joulupukille: "2 kpl kulkusia kiitos!"

Jopon kanssa ollaan treenailtu kaikenlaista pientä. Pentu on ollut mulla päivisin aika paljon töissä edellisessä postauksessa mainitsemani "sisustusvimman" takia. 

Siis mä vaan istuin tässä kaikessa rauhassa ja sit nää säleet vaan sinkoili tuolta listasta!
Mä en kerta kaikkiaan tiedä, mitä siinä oikein tapahtui...

Tuota edellä mainittua pahetta lukuunottamatta Jopo on kyllä aivan ihana pentu, reipastuu päivä päivältä mutta on kuitenkin kivasti kuulolla. Jopo oppii nopeasti ja tarjoaa kivasti erilaisia toimintoja, joista (nopealla palkkauksella) voin sitten valita ne vahvistettavat jutut. 

Jepen kanssa ollaan aloiteltu taas agilityn talvitreenikautta maneesilla, torstaina käytiin treenailemassa vähän hyppytekniikkaa. Okseri toimi kivasti (tosin ilman speed bumpia kun Jeppe ei kerta kaikkiaan halua istua sen taakse) ja myös etäisyysarviointiradalla Jepen hyppäämisen näytti hyvältä. Sunnuntaina treenaillaaan sitten rataa. Treenailemme siis kahdesti viikossa sikäli kuin torstain ryhmässä on tilaa (meidän vakioryhmämme on sunnuntaisin klo 16-18, mikä on sikäli kiva juttu, että kotiin pääsee ihan järkevään aikaan verrattuna torstain vuoroon klo 19.15-21.15).

Kisaamaan ei olla kuitenkaan ihan heti lähdössä, ellen saa Jepelle varakartturia. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, loukkasin kipeän jalkapohjani ihan kunnolla pari viikkoa sitten. Yleislääkäri diagnosoi vanhan vamma uusiutuneen, mutta fysioterapeutti arveli jalkapohjan kalvossa olevan myös pienen repeämän. Lisäksi yllättäen löytyi erittäin kipeä kohta myös nilkan nivelsiteen kiinnityskohdasta. Joten nyt pitää jättää juoksemiset sikseen ja venytellä pohkeita ja jalkapohjia joka käänteessä. Jepen kanssa voin siis treenailla hyppytekniikkaa, startteja, kontakteja ja rauhoittumista. Katsellaan kun toiset treenaavat ja silleen... 

Onneksi metsästyskausi jatkuu vielä hetken aikaa, joten Jeppe pääsee ehkä vielä pari kertaa metsälle Teemun kanssa. Saalista on tosin tullut aika niukasti, metsäkanalinnut ovat olleet tosi arkoja tänä syksynä. Mutta ei se saalis tärkeintä olekaan, metsällä oleminen tuntuu olevan mukavaa puuhaa sekä Teemulle että koirille. Jeppehän ei olekaan varsinaisesti mikään noutaja, se omii saaliin joten se on hihnassa ja tiedottaa saaliin olemassaolosta ja karkottaa sen liikkeelle. Ja tietenkin jäljestää mahdolliset haavakot. Jallun osalta treenit ovat vielä hieman kesken, se hakee kyllä riistaa hienosti (ja sen aiemmn laaja haku on tiivistynyt kun koira on itse tajunnut, että laaja haku on liian työlästä) mutta pysähtyminen riistan karkoituksen yhteydessä ja nouto metsästäjälle ovat vielä työn alla.

Jallun virallisia kyynär- ja lonkkatuloksia odotellaan edelleen. Kasvuhäiriön leikanneelta lääkäriltä on pyydetty (ihan odotetustikin) kuvat ja leikkauskertomus. Nyt kelit ovat niin haastavat, että Jallua ei ole viety metsälle, vaikka koiralla olisikin siihen kyllä selvästi kova into. Pikkuhiljaa eteenpäin... Ja kohta päästään taas treenailemaan hiihtämistä (Jallulla ei toki vedätetä mitenkään kovasti) ja kaikenlaisia muita kivoja talvijuttuja!

Joulukuussa on Sinnin pentujen ensimmäinen pentutapaaminen, odotamme sitä Jopon kanssa innolla. Harmillisesti tosin Teemu jotuuu olemaan töissä, joten huristelemme etelään varmaan vain kaksistaan. 

* * *

Winter is here again, about 15-20 cm snow and lakes are frozen. Surroundings are beautifully white and pure! 

Our working cockerspaniel puppy Jopo is now 16 weeks, 7 kg and still missing his "balls" but hopefully they will pop out at some point. He's cute, smart and everything I hoped for. He does have one bad habit, biting the door frames when left "alone" (with our other dog Jallu) in the bathroom. Hopefully this habit disappears later, at least it did with Jallu (he was the one to start the mission "let's distroy the bathroom door frames" in the first place when he was a puppy). 

Our parsonrussell terrier Jeppe is still working in bird hunting with Teemu since the cocker spaniels are still under training. Jallu is learning slowly but we need to make sure he does not get exhausted due to his front legs' growing disorder. The amount of grouse etch in the forest has been very variable so our freezer is filling only very slowly with game, but the most important thing is to provide the dogs with some interesting activity.

Jopo 14 vk

Niin se aika rientää, Jopo on ollut meillä jo 7 viikkoa! Ja se on myös kasvanut hurjasti, se alkaa näyttää jo enemmän isolta koiralta kuin pennulta.

Me and mini me 15.9.2013, Jopo 10 vk

Jopon ensimmäinen riistakosketus; riista kiinnosti, ja namit myös! Ikää 10 vk

Iltakävelyllä Maston huipulla - Dumbo (12 vk) ja vilukissa

Jopo 12 vk, taustalla syksyinen Rukatunturi - valmiina talveen!

"Mugshot" Jopo 13 vk

Ollaan harjoiteltu ihan perusjuttuja, leikkimistä, istumista ja odottamista ruoan ja ulos menon yms. yhteydessä sekä luoksetuloa kävelylenkeillä. Jopo pysyy koko ajan kivasti lähietäisyydellä ulkoillessa, siitä olen tosi tyytyväinen. Luoksetulo hoituu myös pillikutsulla, ja nyt aletaan hiljalleen opetella myös muita pillikäskyjä. Jopo on selvästi arempi kuin Jeppe tai Jallu, varsinkin äänille. Se on kyllä sikäli jännä juttu, koska Jopo itse osaa kiljua ihan kamalalla ja kamalan kovalla äänellä, jos se jätetään yksin. Onneksi sillä on koiraseuraa koko ajan, Jallun kanssa se viihtyy tarvittaessa kylppärissä ihan hyvin ja autoon Jopon voi jättää kopassa hetkeksi ilman huolta huutamisesta. 

Jopo alkaa olla jo sisäsiisti, tosin yöllä se tarvitsee yleensä vielä yhden pissakäynnin pihalla. Ja uusissa, jännittävissä paikoissa saattaa pissa lirahtaa sisälle ihan vahingossa kun kaikkea pitää tutkia niin innolla, että pissapuuhat unohtuvat. Herkän vatsan kanssa on ollut vähän haasteita; Applaws ja Natures Menun puppy -kuutiot aiheuttivat aika löysää kakkaa, vaikka tilannetta yritettiin parannella Tehobaktin avulla. Vaihdoin sitten ruoaksi Maukas Junior -pakastepötköt ja tasapainottajaksi Biobak, ja vot, vatsa rauhoittui kerralla! Nyt kokeillaan lisätä vähän Applawsia tuon pakastelihaseoksen kaveriksi ja toivotaan parasta.

Jopo on ollut aika paljon mun mukana töissä, sillä Jallu on opettanut sille yhden erittäin ikävän tavan eli kylppärin ovenkarmien järsimisen. Onneksi ei ehditty vaihtaa Jallun tuhoamia karmeja uusiin ennen Jopon tuloa. Mutta siinä missä Jallu järsii karmeista pientä muhjua, Jopo vetelee irti ihan kunnon säleitä, ja tietenkin pelottaa, että pentu nielaisee näitä säleitä  kun ei olla vahtimassa tekemisiä. Ja toisekseen meillä on näin syksyisin aika paljon iltatreenejä vapaapalokuntaharrastuksen parissa, joten Jopo on saanut olla niinä päivinä minun mukanani töissä ja meidän treenien ajan se on aina ollut "hoidossa". Meillä on aivan upea ystäväpiiri (eikä Jopon söpöyskään yhtään haittaa), joten Jopolle on ollut helppo löytää hoitajia. Ja kerta kerralta se on kotiutunut aina helpommin hoitoon tuttujen ihmisten luo. Yksi suurimmista Jopo-faneista on siskoni Marja, joka oli viime kerralla jättänyt hieman "raporttia" hoitosession sujumisesta (sillä kertaa Marja kävi katsomassa Jopoa päivällä, sillä olin itse työmatkalla koko päivän pitkälle iltaan eikä Teemu ehdi käymään kotona työpäivän aikana). Olipa kiva löytää tällainen viesti pitkän työpäivän jälkeen!

Hoitotädin raportti by Marja

Johonkin kaikki aika vain häviää, Jepen kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä kerran viikossa. Koira tuntui jo kehittyvän mielenhallinnan osalta ihan jees, kunnes toissaviikon treeneissä sillä levisi pakka taas tuttuun tapaan. Starteissa oli ehkä vielä jotain malttia havaittavissa, mutta ensimmäinen putkihavainto romutti Jepen pelin ihan totaalisesti. Ja kun siihen putkeen ei siis ollut tarkoitus mennä, mutta Jeppehän tietty meni. Jaakotuksella sain hoidettua ekan putken pois päiväjärjestyksestä, mutta toisessa kohdassa rataa koira karkasi aina parin esteen kaarelta putkeen, vaikka kuinka yritin kääntää sitä takaisinpäin kepeille. Lopulta homma onnistui keppien takaa ne kaksi estettä leijeröiden, mutta varmaan vain yllätysmomentin avulla, eikä koira olisi ikinä irronnut leijeröintiin ekalla yrityksellä. Jotain positiivista kuitenkin: kontaktit menivät pääsääntöisesti hyvin, palkkailin toki edelleen 2on2off mutta koira sentään pysähtyi kontakteille itsenäisesti ja pysyi eritoten keinulla hyvin. 

Vaikka treenit eivät menneet kaksisesti, ilmoittauduin Kajaanin kisoihin 13.10 sillä ajatuksella, että olisin tehnyt päätöksen kisaamaan lähtemisestä tämän viikon torstain treenien perusteella. Mutta kartturin ikääntyvä kroppa päätti toisin; loukkasin uudelleen elo-syyskuun ajan parantelemani jalkapohjan, tällä kertaa todennäköisesti vielä aiempaa pahemmin. Joten torstain treenit ja kisaaminen jäivät vain haaveeksi ja huomenna menen lääkäriin kuulemaan, kuinka pitkä lepo tällä kertaa on tiedossa. Miten voikin ihmisen jalkapohja romuttaa kaikenlaisen harrastamisen! Voi pylly!

Toivottavasti pääsen kuitenkin tulevaisuudessa vielä juoksemaan, ja onneksi nyt voin käyttää sitäkin enemmän aikaa Jopon peruskoulutukseen. Jeppeä käy toki sääliksi, onneksi se on sentään päässyt lintumetsälle isännän kanssa, kun Jallulla ei meinaa kestää niissä hommissa pää eikä kroppa. Jallulla on siis ilmennyt pientä ontumista vasemmassa (leikatussa) etujalassa, ja sen takia koira käytettiin kuvauksissa pari viikkoa sitten. (Nyt pistettiin kuvat myös ihan viralliselle lausuntokierrokselle, ihan omasta mielenkiinnosta, jalostuskäyttöön Jallu ei luonnollisestikaan sovellu.) Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää, ilmeisesti kyse on enemmänkin lihaskivusta, varsinkin kun vasen etujalka ei ole likimainkaan normaalin mallinen. Joten Jeppe on päässyt tuurailemaan linnustushommissa, ja välillä se kuulemma on ihan kivasti tehtäviensä tasolla, mutta välillä se erehtyy aina poronetsintään (sitähän sen kanssa on treenattu, joten ei siitäkään voi koiraa moittia). Muutaman poronraadonkin se on löytänyt metsästyksen lomassa. Saalista ei ole juurikaan tullut kun linnut ovat todella säikkyjä, mutta luontokokemuksia ja kivaa ulkoilua on pojille ollut tarjolla sitäkin enemmän.

Kohta Jopo pääsee tutustumaan lumeen elämänsä ensimmäistä kertaa ja me ihmiset pääsemme nauttimaan valaistuvasta ympäristöstä, kun lumetuksen ajan täällä Rukalla "yö on kirkkaampi päivää" varsinkin kun rinnevalot heijastuvat yleensä sekä lumesta että pilvistä. Jospa sitten muistaisin ottaa mysö vähän enemmän valokuvia... 

* * *

Our puppy "Jopo" is no 14 weeks old and starts to look more like a dog and less like a puppy or a toy... He's so smart and quick to learn, he's everything I hoped for! He's a bit softer than our other dogs, and is sometimes a bit sensible for loud and sudden sounds. But he recovers quickly from exciting situations and is eager to investigate new things. We are concentrating on basic training; playing and learning how to sit, wait, and of course come when called. He's such a cute little puppy!